Aamulla parhain, osa VIII

Alustavan kipakka pakkanen. Askelsimme, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, rakkaan Valkeisenlammen viertä.

Alustavia jäihin itsensä murhaavia pilkkikiimaisia ei näkynyt.

Minä:

– Mukava on pakkasen pikkunipistely

Ojarumpu:

– Entä kun se alkaa nipistellä ulkonevia ruumiinosia.

– Tarkoittanet, pidättyvyytesi tuntien, nenää. Onkin parasta pitäytyä tv:n ääressä sohvalla. Isoa on tarjonta!

– On. Lempiohjelmani vangitsevat sohvalle kuten Uskomaton eläinlääkäri Pol, Tanskalainen maajussi, Australian rajalla.

– Oivasti valittu. Ahdistaako uusi koronavirusmuunnos.

Ojarumpu tokkasi niille jalansijoilleen:

– Ei! Olen aina pitänyt fyysisen ja henkisen turvavälin tartuntavaarallisiin.

– Kuten keihin henkisesti?

– Niihin kestohölöttäjiin, joilla on asioissa vain kaksi puolta: oma ja väärä ja niihin jotka eivät pysty kuuntelemaan toista viittä sekuntia. Arvannet mikä on ollut myönteinen seuraus?

– Et ole sairastunut sielulliseen sikainfluenssaan.

Askelsimme taas, rauharokotetut:

IMMU