Aamulla parhain, osa X

Aamupalan aateloi eilisillalta maailman parhaan pannukakkuni pala, mansikka-vaniljahillolla aateloituna.

Sitten: aamu-tv vai lehdet?

Avasin erehdyksessä MTV:n aamun. Siellä oli sen ikisuosikki Risto E.J. Penttilä puhumassa perussettiään. Kiitin kaukosäätimen keksijää. Lehdet siis.

Hesarissa Maanpuolustuskorkeakoulun professori T. Koskela eritteli viisaasti ja realistisesti Natoa. Juuri MPKK on Ukraina- ja Nato-asioissa ollut taas järkevin,

Toisin kuin P. Pietarin porttijonoon jo kypsät, tai siis riittävän raa’at, kärttyiset äijät ja ääripään kokoomuskiilusilmät, joilla asioissa on se perinteinen kaksijako: oma oikea tieto ja toisten väärä.

Ikää pohdinkin kun vaimo laskeutui alakertaan. Otin aloitteen tietäen, että vaimot ovat aina samanikäistä miestään nuorempia. Henkiseltä iältään etenkin…

Otin aloitteen:

– Olenko alkanut jotenkin jo pehmetä iän karttuessa?

Vaimo suopeasti:

– Parempi niin. Useimmat, hampaiden putoillessa, vaikka vain symbolisesti, muuttuvat entistä purevimmiksi. Sinä pysyt linjallasi. Lirkuttelit taas hilpeästi Ykkösrastin viehättäville nuorille neideille.

– Eivät he suutu koska en vihjaile, en höläytä rivopäästöjä, en pyri taputtamaan pyllylle, kauniillekaan ja katseeni on lempeä kuin spanielilla. He tajuavat, että olen jo vaaraton.

Vaimo suopeasti edelleen:

– Mikä sinua pelottaa vanhuudessa eniten?

– Vavahtelen jo ennakkoon, että huudahtaessani, kiihkeässä nuoruudessa, mitä minä sanoin, perässä oli huutomerkki, jos siinä joskus alkaa olla kysymysmerkki.

Vaikenimme. Sielun syvyydestä kaivautui kuinka A. Kivi päätti Seitsemän veljeksen elämän:

”Se kulki rauhallisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhallisesti alas illan lepoon monen tuhannen, kultaisen auringon kiertoessa.”

Rauhaa elämänne eväässä:

IMMU