Aivonkatsojat

Askelsimme, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, Valkeisenlammen viertä aamuhämärässä.

Olin juuri pähkäillyt toiseksi rakkaimman elimeni, aivojeni, tilaa. Olin näet juuri lukenut kuinka rotilla , joiden aivot ovat jostain syystä tuhoutuneet, muut elimet osaavat hoitaa niiden tehtäviä.

Kysäisin, epähienosti:

– Kuinka ruplattavat Mensan testaamat aivosi eläkkeellä?

Ojarumpu tyrmistyy aina kun esille nousee ko. testi, jonka tuloksen hän salaa ja nauttii kun häntä pidetään hidasaälyisenä vaikenijana vaikka hän vain alati tympääntyy vähä-älymystön seurassa:

– Kuten ennenkin työvuosina. Kun heräsin, ne alkoivat toimia vilkkaasti eivätkä lakanneet ennen kuin saavuin työpaikalle. En halunnut erottua joukosta…

Kerroin rottakokeesta. Ojarumpu siihen:

– Se selittääkin niiden häikäilemättömyyden.

Myöntelin ja Ojarumpi kuljetti edelleen palloa:

– Kun haistelee vaikkapa opposition vastuuttuomia päästöjä niin sopinee arvuutella mikä elin on korvaajana heillä.

Katselin aamulumessa esiintynyttä keltaista informaatiota:

– Tyhjentynyt kallo täyttyy suurimmalta osin nesteellä.

Ojarumpu viittasi hopeapajun juurelle:

– Ja sen väri on?

Vaikenimme. Askelsimme taas tahollamme muistellen, että ihmisellä on 12 miljardia aivosolua.

Ojarumpu naulasi:

– Joo-o. Ja mikä työttömyys siellä vallitseekaan.

Alavan kirkon kohdalla erosimme mennäksemme ajattelemaan että ajattelemme.

IMMU

+1
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu