Ajaton riemu

Beatles on aina ajankohtainen, ajaton. Nyt on ilmestynyt viiden cd:n boksi Let It Be ja marraskuun lopulla nähdään, ei meillä vielä, kuusituntinen The Beatles: Get back-televisiosarja.

Oli käyävä muistoissa levyhyllyllä. Nyt odottelen vain rikkiviisaiden ”oikaisuja”.

Lokakuu 1963, Radio Luxemburg päällä, alkaa kuulua huuliharpun ääni ja sitten: Love, Love Me Do.

Se oli ”rokkielämäni” avaus.

Olen nuoruusikäni rakastanut rokkia. Iskelmät ja tukkilaismusiiikki eivät ikinä koskettaneet.

No, Unto Mononen ja etenkin tango Erottamattomat saa armon. Sitä lauloin – tai minä hyreksin kakkosääntä – edesmenneen Kuopion edelleen parhaan näyttelijän tosiystäväni Jukka Auvisen kanssa julkisesti!

Takana ovat ajat, jolloin kiisteltiin Beatlesin ja Rolling Stonesin paremmuudesta. Hehän soittivat eri musiikkia, blueskapinamielessä Rollarit voitti.

Love Me Do paalutti kevyemmän puolen musiikkipolun. Sanoma oli rakkaus. Viha vaatii seurakseen vihaa, rakkaudelle riittää pelkkä rakkaus. Se on arkifilosofinen laulu, sillä ollakseen yksinkertainen ja tosi, pitää olla uskomattoman yksinkertainen.

She Loves You teki jee, jee, jee – kertosäkeestä iskulauseen 60-luvulle. All My Loving oli ensimmäinen kappale, johon sanat syntyivät ennen säveltä. Paul keksi ne partaa ajaessaan.

And I Love Her oli Paulin “ensimmäinen Yesterday”. Jane Asher, suuri rakkaus, sen viritti. Soittimet ovat akustisia, rakkaustunnelma vaientaa.

Kerran kun Paul heräsi, hän meni pianon ääreen, syntyi Yesterday. Kauan Paul mutusteli ilkikurisesti hokemaa ”Scrambled eggs. Oh, you’ve got such lovely legs”. Laulusta tuli sitten kaunis, jossa haikaillaan viisareiden kääntämisestä taaksepäin. Paulin tapauksessa tragedia oli katumus, ettei hän ollut aikanaan pystynyt ilmaisemaan suruaan äidin kuoltua.

All You Need Is Love vastasi nuorison tuntoja 60-luvun lopulla. Kun kysyttiin, onko laulu propagandaa, John vastasi: ”Tietysti. Minä olen vallankumouksellinen taiteilija.”

Laulu alkaa otteella Marseljeesista ja mutta ken hoksaa, että se päättyy lainoihin Glenn Millerin In The Moodista, Bachilta ja Greensleavesistä.

Beatlesin joutsenlaulu on tammikuussa 1970 ilmestynyt Let It Be. (savoksi: antakee olla). Paul sanoo tehneensä sen, koska pimeät voimat ahdistivat bändin hajotessa. Uskonnollista gloriaa on siitä sepitetty, koska siinä on Mother Marylle (Neitsyt Maria) kohdistettu rukous. Tosiasiassa Paul tarkoitti jälleen omaa äitiään, jonka uskoi olevan lähellä ja tarjoavan pimeyteen tukeaan.

Mitäkö minä soitan, kun on viimeisen soiton aika, kotiin?

And I Love Her.

Rauhaa.

IMMU

+1
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu