Akinhivutus
On aika mennä taas suomalaiselokuviin.
Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet on ehdolla Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon voittajaksi.
Toki tiedän että hänen elokuvansa ärsyttävät monia suomalaisia.
Aki kun ei kääri suomalaista julmuutta, henkistäkään, porvarilliseen karamellipaperiin.
Pari muistumaa kaurismäkeläisyydestäni:
Kun Akilta kysyttiin miksi hänen elokuvansa ovat niin pitkiä, oli vastaus:
– Eivät ne ole pitkiä, näyttelijät vain näyttelevät niin hitaasti.
Kaurismäen luotto(mies)näyttelijä oli jo edesmennyt Matti Pellonpää. Kerran Elitessä
joku salista huusi:
– Peltsi, vippaa satanen!
Pellonpää valpastui salamana (olin muuten sattumalta paikalla Hannu Salaman kanssa):
– Keneltä?
HS:ssa Kaurismäki ylisti Chaplinia. Siitäkö johtunee minunkin Aki-faniuteni, Tsapea kerraten:
”Kun ihminen on arka ja heikko ja huono juoksemaan ja siitä huolimatta häntä pahoinpidellään ja ajetaan takaa, se on huumoria.”
Rauhaa koska emme elä nauraaksemme vaan nauramme kuollaksemme.
IMMU
Kommentit (0)