Aleksis Kiven velisiteet

On Suomen kaunokirjallisuuden merkittävin päivä, Aleksis Kiven syntymäpäivä.

Seisemän veljestä kestää usean lukukerran. Niinpä suvainnette julkaista päivitetyn version omista Kivi-muisteloistani.

Pyydän teitä harvinaisia, yhä lukevia, että ette herjaisi Aleksis Kiveä lapsillenne.

Älkää mestatko nuorilta Kiveä kertomalla kuinka hän kohosi elämäkertaelokuvassa kuolinvuoteellaan silmät hehkuen ja hoki pateettisesti: ”Minä elän!”

Tietäen muka näin päätyvänsä kunnioittavasti silmätyksi pääksi kirjastojen aulaan ja ikuiseksi kirjallisuusikoniksi.

Tosiasiassa tuskaisena elättinä Kivi vajosi horrokseen ja Albert-veli kuiskasi vaimolleen: ”Nyt se pian kuolee.”

Silloin Kivi virkosi lausahtaen arkisesti: ”Minä elän.”

Kertokaa kuinka veljekset olivat nujakoivia, salaovelia vintiöitä ja suupaltteja, jotka panivat valtaapitäville hanttiin ja joille kävi silti kelvollisesti.

Jos haluatte ujuttaa pikkuisenne oikean kirjallisuuden pariin, lukekaa heille aluksi Mauri ja Tarja Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä.

Kirjassa ovat romaanin tärkeimmät tapahtumat: lukemaan opettelu, Hiidenkivi, tappelu Toukolan poikien kanssa, jouluöinen pako palavasta Impivaarasta.

Kuvat ovat kansatieteellinen kurssi nykylapsille. He oppivat mikä on vinttikaivo, tahko, pystykirnu, luhtiaitta tai kontti.

Kivi oli humoristi jo siksikin, että hänen minänsä routi jatkuvasti. Huumori ja realismi ovat antiikista lähtien viihtyneet yhdessä. Ei Alex Matson kirjassaan Romaanitaide suotta limitä Seitsemää veljestä ja Don Quijotea.

Kivi oli enemmän kuin kyläpelimanni, koska humoristis-sankarillinen eepos saa oikeat mittasuhteensa traagisten ainesten ja kielensä taustaa vasten.

Seitsemän veljestä sisältää paljon tilaa, avaruutta, moniselitteisyyttä, assosiaatioita ja mielikuvia. Muuttuupa kirjallinen kulttuurimme kuinka tahansa, se seuraa meitä kuin kuu susia pakenevia veljeksiä itseään.

Väinö Linna kirjoitti, että kirjassa Kivi tyhjensi minänsä loppuun. Sydämeni laulussa on elämän ja kuoleman välillä enää vain hauras ja ohut runon seitti.

Kertokaa kuitenkin lapsille, vaikka sen kipsipään alla, että sai Kivi kopsakat hautajaiset. 113 silloisen markan budjetti ylittyi 115 markalla. Vaje peitettiin perimällä kutsutuilta, myös jäämättä tulleilta, viisi markkaa kultakin.

Veijo Meri kertoi kulttuuritajustamme senkin että kun sittemmin haudalla vierailleet tallasivat kahta arvokasta sukuhautaa, juuri Kiven hautakiveä siirrettiin.

Pari muistoa Kivestä. Veijo Meri saapui taannoin Kuopioon kertomaan Kivestä kirjoittamansa elämäkerran pohjalta.

Mutta kuopiolaosyleisöä kiinnostivat vain kirjailijan ja häntä vanhemman elämänkumppanin Charlotta Lönnqvistin mahdolliset petipuuhat.

Meri hermostui, otti laukkunsa ja ärähti: *Painukaa hevon vittuun kysymyksinenne!”

Hän lähti junalla Iisalmeen. Palatessaan hän lukittautui Kuopion asemalla junan vessaan koska pelkäsi naisten tulevan joukolla pieksämään hänet.

Hellyttävin Kivi-muistoni: liki 40 vuotta sitten käytin Timjamia, tytärtämme, Tuusulassa Kiven kuolinmökissä ja kertoilin Kiven elämästä. Kotimatkalla kuului takapenkiltä itkuntyrskähdys.

Hätäännyin että mikä on.

Siihen Timjami nyyhkyttäen: ”Kun Aleksis Kivi on kuollut.”

Se oli kohtalokas reissu. Timjami opiskeli sittemmin pääaineenaan kirjallisuutta

Kiitos siitä(kin) Aleksis Kivi!

Ikirauhaa Sinulle sinne jonnekin missä meri tavoittaa taivaan äären:

IMMU