Egokatastrofit

Itsetunnon pöhöttyminen (psykopattinen kusipäisyys) sekoitetaan usein aitoon persoonallisuushäiriöön eli narsisimiin.

Terve myönteinen itsetunto on taas suuri lahja. Ihminen ei silloin vähättele suotta itseään, ei polje muita eikä tunne etovaa ylimielisyyttä.

Egopöhöä sairastavan tunnistaa helposti. Virtsatapulisen mielestä asioissa on aina kaksi puolta, hänen ja väärä.

Pöhöegoinen on vakuuttunut, että hänellä on vain muita terveempi itsetunto. (heh!)

Heiltä tekisi mieli joskus kysyä, että onko pääsi umpiluuta vai onko tyhjiö täyttynyt virtsalla.

Työpaikoilla egoturpeinen on juuri hän, joka touhuaa pidäkkeettömästi pyrkiessään asemiin. Hän ei vain tajua olevansa hyväksikäytetty, jolle isot pojat naureksivat takanapäin, koska hän tekee heidän puolestaan likaisimman työn – polkee työtovereitaan. Hänet voi ostaa mihin hommaan tahansa.

Turpeaegoisen tunnistaa siitäkin, että vuosien myötä hänen koulu- ja opintosaavutuksensa puheissa paranevat.

Minunkin työpaikkaani hankkitui kepun jäsenkirjalla nainen, joka vakuutti tehneensä liki kaikesta yliopistotutkielman.

Isossa arvostuskurssissa erään lukionkin kesken jättäneen päätoimittajan papreissa olivat urheiluhullut, jäsenkirjalliset, ylioppilas- ja merkonomikoulutetut. Näin hän varmisti ettei häntä ylitetä.

Kun todellisuudentaju katoaa on jälki, muille, kauheaa.

Minä tarkistin muinoin keitä on yhtaikaa työvuorossa seuraavana päivänä. Tuloksen mukaisesti otin illalla pari lasillista italialaista viiniä – Neroa tai Tolloa. Se ratkaisi nousevan päivän suhtautumisen työyhteisöön.

Sitten Tollon maahantuonti loppui ja jäljelle jäi vain se toinen. Siksi (heh!) ympärilleni vakiintui tyhjä rinki.

Ei korkeasti koulutetuista sittemmin oikeiksi työtovereiksi ollut koska paljastui, että kun nykypäivänä koulutustaso nousee, sivistystaso laskee…

Niitäkin olivat jotka väittivät minua kaunaiseksi koska en päässyt (joutunut) titteliyläkierteeseen. Pahimmillaan loukattiin kommunistiksi kaiken estämiseksi.

Mutta minä, ovela kun olin, homman, parin ikääntyneen kolleganeläköitymisen vuoksi, jota tavoittelinkin. Introverttisen yksinäisen!

Pöhöväellä on kytö erottua paremmuuttaan sakista ja näyttää samalla muka vaatimattomalta.

Hän on niin syvällä itsessään, ettei sinne muita mahdu. Siksi häneltä puuttuu kyky asettua toisen asemaan ja sielunelämäkin on tuuman päässä absoluuttisesta kylmyydestä.

Jos kerrot hänelle pienenkin itsellesi myönteisen sattumuksen, on hänelle osunut jotain poikkeussuurta.

On toki surullista seurata yli-itseriittoista ihmistä, joka yksin jäätyään on pelokas kuin pesismailaporukkansa hukannut skini, uusnatsi.

Joskus egoturpeinen ohjautuu täsmähoitoon. Ammattitaitoiset psykiatrit ja terapeutit pistävät egopaisutteiset heihin tympäännyttyään kiertoon.

Nuoremman terapeuttipolven on heillä hyvä harjoitella, kunhan itse vain pääsevät tehosekoittuneen jäljiltä terveen papereilla takaisin yhteiskuntaan.

Kun egohörhöjä seuraa, niin ällistyy kuinka helposti he saavat tukiväkeä. Uskallatko laskea kuinka monta statushakuista juottoporsasta sinun esimiehelläsi on?

Rauhaa, itsekuntoisesti.

IMMU