Egokatastrofit

Ylimielisyyttä on taas tutkittu. On selvinnyt että ylimieliset pomot heikentävät työyhteisöntuottavauutta.

Osallistun keskusteluun koska minulla on kokemusta ja itse olen, harkitusti,ulkoisesti epävarma ja sisäisesti, harkitusti ,ylimielinen.

Ikinä en ole halunnut olla huijari kutenmuuantyötov…no, samaan työpaikkaan osunut. Lupsakka ylivehnästelijä joka osasi kaikkea vähän eikä mitään kunnolla.

Eräässä väitöskirjassa väitetään, että narsistiset esimiehet saatetaan kokea hyviksi johtajiksi.

On kuitenkin selvinnyt, että narsistit hakeutuvat tehtäviin, joissa kuviteltu erinomaisuus nousee esille. Kun pomona on narsisti, työn lopputuloksella ei olekaan merkitystä vaan sillä että kaikki sujuu itseriittoisen narsistin vaatimusten ja etujen mukaisesti.

Se sopii laiskureille. He kun haluavat välttää viimeisen asti vaikeimman asian – ajattelun vaivan.

Osutteko tuntemaan ihmisiä, joilla on nykyvaatimusten mukainen pöhöitsetunto? Siis semmoisia, jotka ovat koppavia, ylimielisiä ja piittaamattomia toisista ihmisistä, heidän tarpeistaan ja jotka ovat kyvyttömiä asettumaan toisten asemaan surussa ja varsinkaan ilossa.

Minulla ehti olla parikin naisesihenkilöä, jotka olivat kasvattanut itselleen kivekset. Heidät erotti hiilihangosta vain hangossa ajoittain esiintyvä lämpö. Heillä ei ollut todellista alan kokemusta mutta sen korvasi järkähtämätön usko omaan etevyyteen.

Nykyisin käytetään kyllä suuria sanoja, joilla (muka) arvostetaan ihmistä: sydämensivistys, pieni on kaunista, vapaus, luovuus, inhimillisyys.

Mistähän silti sikiävät nämä ihmiset, joiden sydänlämpö on tuuman päässä absoluuttisesta kylmyydestä?

Heille vapaus merkitsee oikeutta röyhkeyteen, alistamiseen ja syrjäyttämiseen.

Vaarallisesti turtuneilla on kaikkea enemmän kuin sinulla. Korkeampi älykkyysosamäärä, paremmat todistukset (ne parantuvat vuosi vuodelta ja tutkinnotkin lisääntyvät…), enemmän varallisuutta ja palkkaa, seksiseuraa seulottavaksi asti, eksoottisempia tauteja, menestyneemmät lapset ja vain yksi todellinen romanssi – itsensä kanssa.

Nykytyöelämässä vaaditaankin vain apinan raivoa ja rotan häikäilemättömyyttä.

Kun niitä välttää, se saattaa olla iso mutta lopulta passeli hinta itsenäisyydestä.

Tuolta pohjalta tulee murehtineeksi, että miksi hukkasin vuosia sopeutuakseen sakkiin, josta olinkin tarkoitettu erottumaan.

Ero on sekin että kykenee tuntemaan aitoa häpeää ja pitämään kunniansa. Siihen narsisti, pöhöegoisuuttaan, ei pysty koskaan.

Mielioppirauhaa:

IMMU