Greta – luontosielun tulilintu

Mitä uskottavaa YK:n ilmastokokous jätti mieleen?
Ruotsalaisen tulisieluisen, uskottavan vetoavan Greta Thunbergin, 16, puheen.
Greta vahvistaa uskoa, että ainoa tapa hallita luontoa on totella sitä. Luontohan ei ole hyväntahtoinen. Levottoman piittaamattomasti se sai kauan kaiken toimimaan tarkoituksenmukaisesti.
On Gretaa vähäteltykin. Etenkin ahneet talousporskuttajat, päättäjät, huomisen perinnöstä piittaamattomat, jotka tietävät kaiken hinnan, eivät minkään arvoa.
Heille osoitettakoon Nietzschen säkeet:
”Siksi’ rääkyvä sä laula laulus’ / lintu erämaan / ja kipeä sun sielus’ narri / kätke ilkuntaan.”
Gretan kunniaksi kertasin yöllä ranskalaisen Jean Gionon (1895-1970) teoksen Mies joka istutti puita, 25-sivuinen novellin.
Sen on sanottu synnyttäneen metsänistutusliikkeitä ympäri maailmaa.
Giono oli myös tinkimätön pasifisti, joka saksalaismiehityksen aikana pantiin vankilaan.
Suotta ei Giono sanonut: ”Puhtaasti intellektuellit mietiskelyt ovat riistäneet kaikkeudelta sen pyhän vaipan.”
Elzéard Bouffierdin tositarina kattaa vuodet 1913–1947.
Bouffierd oli talonpoika, joka ryhtyi lammaspaimeneksi ja mehiläistenhoitajaksi ja vetäytyi näin yksinäisyyteen.
Bouffierd lähtee aamulla vuorille lampaineen, jättää paimensauvan kotiin mutta ottaa mukaan tammenterhopussin ja rautakangen sekä koiran huolehtimaan lampaista.
Bouffierd ei tiennyt olivatko maat valtion vai yksityisen, kukaan ei niistä näyttänyt välittävän.
Alkuun Bouffierd pani kasvamaan satatuhatta puuta. Kaksikymmentätuhatta versoi puiksi ja lopulta kymmenentuhatta kasvoi siellä missä ennen ei ollut mitään. Hän sai vieraakseen metsänhoitajan, joka hämmästeli laajaa ”luonnonmetsää”.
Korkea-arvoinen delegaatio äimisteli samaa.
Bouffierd pysyi vaiti.
Viimeisen kerran kertoja tapaa Bouffierdin 1945. Kaikki oli alueella muuttunut. Jopa ilmakin. Kuivat ja rajut puuskatuulet olivat poissa, tilalla lämpimät henkäykset.
Puiden ansiosta myös purot vuorilta ryöppysivät keräilyaltaaseen, josta oli tullut yleinen vedenottopaikka.
Tämä kirjoituksen taustalla soi Gretalle J. Haydnin Luominen.
Sen keskivaiheilla mukaan tulevat eläimet: kotka, leivonen, kyyhkyspari joka kujertaa ensilempeään. Pensaasta kuuluu satakielen laulu.
Arkkienkeli Gabriel vakuuttaa, ettei murhe vielä paina sen rintaa, vielä ei sen hurmaava laulu sisällä valitusta.
Lopuksi: voi hyvinkin olla, että meluttomat yksittäiset teot, joiden tekijää ei kukaan huomaa, luovat lopulta maailmaan harmonian.
Kiitos Greta – sielun tulilintu.

IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu