Häirikköpiinat

Maailmassa on vakioasioita, jotka pongahtavat esille. Vähäisin niistä ei ole seksuaalinen häirintä.

Urheilussa, kuinkas muuten, sitä on ollut aina – vonkaamisesta, vähättelystä, lasten ja nuorten hyväksikäytöstä lähtien.

Silti, naiivisti kai, uskon että Taivaan Isä antoi pelkkää hyvyyttään tuon kauniin asian, tuoksuvien sylien kohtaamisen kauniisti nautittavaksi.

Kerrotaan tosin, että kun Jumala jakoi aikojen alussa kiima-aikoja olivat eläväiset jonossa, ihminen hännillä. Hän huuteli ohi jonon: ”Milloin minulla?”

Lopulta Jumala hermostui: ”Olkoon aina.”

Luvallista on hipaista tungoksessa, muka puolivahingossa, kanssavaeltajan pyllyä mutta puristaminen on jo rikos.

Monet oikeaoppiset kireänutturafeministit jankuttavat, että seksuaalihäirintä on piinallista. Mutta on myös naisia, jotka takuulla salaa tuskittelevat, ettei heitä ole aikoihin piinattu.

Kiintoisa on Tanskassa julki tullut tapaus, joka osoittaa tasa-arvoedistyksestä häirintärintamalla. Miespoliisi vaati vahingonkorvausta naiselta, joka taputti häntä passissa takamuksille.

Poliisi syytti naista siveysrikoksesta. Tuumailin että valtaosa miehistä ei ryhtyisi käräjöimään vaan jatkoneuvotteluihin – siltä, no, seisomalta.

Onko häirintää kaupparatsun selkeys baaritiskillä: Mutta mitäpä me tässä enää turhia jaaritellaan?

Klassikko on tiedustelu: Meille vai teille?

Tuskin härintää on ainakaan lyyrinen hienostuneisuus: Rakas, avaisitko tuoksuvan sylisi?

On niitä paljon tyyppejä, jotka vievät häirinnän pitkälle ennen kuin kohde hoksaakaan tulleensa häirityksi.

Nuorena rakastin muuatta tukholmalaista Kristiinaa. Hän oli, jos ette häiriinnyt vertauksesta, ilmiselvää missiluokkaa elovenahiuksineen.

Kerran hän avautui viehkosti punastuen, että oli antanut tatuoida pyllyposkiinsa perhosen siivet.

Kun hän askelsi Sergelin torin poikki tyköni tiukoissa farkuissa ajattelin, että perhonen lentää.

Hänessä oli kuin sekoitus enkelimäistä viattomuutta ja salaista turmeltuneisuutta. Emme kuitenkaan ikinä ylittäneet läheisyyden viimeistä rajaa. Häiritsin häntä vain symbolisesti.

Itse en nykyhäirinnästä tiedä, sisäisesti ylimielinen mutta ulkoisesti epävarma kun olen.

Yritystä kohteeksi pääsemistä ei ole puuttunut, renttulookista pörssimeklarimaiseen ulkoasuun.

Mutta jotain alakuloista siinä on, kun viehko nainen pyytää, että loitonnummeko muista, niin hän tarkoittaa vain sofistikoitunutta keskustelua sielun kauneudesta.

Rauhaa, häiriköimättä.

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu