Hanasta miestä

Kaikki tuntevat yritys ja erehdys -efektin. Korona antoi sille uuden talouselämälinjauksen: usea yritys onkin ollut erehdys.

Tyritysjoh, no, yritysjohtajat ovat oivaltaneet, että hyvinvointivaltio onkin hieno juttu. Kädet voi huoletta työntää valtion rahakirstuun, siis taviskansalaisten lompakkoon.

Tilanne on toki monelle vakava. Vain yhdeltä taholta kuuluu ääneen naurua: koijariveijari”yrittäjiltä”.

Vastuullisia pienyrittäjiä toki on. Mieltymyksellä olen seurannut naapuriin muuttaneen nuoren yrittäjäpariskunnan Nuutisten ja heidän firmansa Puijon Rakenne ja Sisustus Oy:n pyyhällystä. Korona tai ei. Kysellyt en, tietenkään ole, että mitenkä männöö…

Ravintolat alkavat avautua. Niiden toimia on tullut vuosikymmeniä syrjäkarein seurattua. Paljon on heppoisen huoletonta taloudenpitoa nähty.

Poikkeus on Vararengasravintolat Oy:n toimitusjohtaja Mika Hämäläinen. Hänen esiintymisensä mediassakin on ruikuttamatonta, analysoivaa, osoittelematonta, vakaata.

Myönnettäköön, koska hyväksikäyttöä kumminkaan puoli ei ole, että hän on ystäväni jo vanhan kunnon Henkan ajoilta.

Kun ravintolarypäs alkoi laajeta niin Mika, luonteensa mukaisesti, muotoili, laajenemme hallitusti.

Hän ymmärtää, että kun rahaa levittää tasaisesti, se tuottaa kasvun, kun se kootaan läjään, tunkio alkaa haista.

Mikaa suvaittaneen kannustaa entisaikojen formulaselostaja M. Kyllösen hengessä: Hanaa, Mika, hanaa!

Minun kapakkavuoteni loppuivat jo aikoja sitten. Havaitsin kuinka helposti sammon pohja alkaa näkyä.

Kuinka olen sen korvannut. Juuri nyt koronan aikaan aloitin uudelleen opettelemaan maailman vaikeimmaksi sanottua pianokappaletta. Se on Olivier Messiaenin ”Vignt regards sur l’enfant – Jesu” eli 20 katsetta Jeesus-lapseen.

Kertaan juuri Vergiliuksen eeppistä runoelmaa Aeneis. Se on antiinkin roomalaisten eepos, ei ole Rooman valtakunnan sankaruuden ylistys vaan syvästi inhimillinen kuvaus pakolaisuudesta ja vastuullisuudesta

Suomennoksia on minulla kaksi: Alpo Röntyn (490 s.) ja Päiviö ja Teivas Oksalan (452 s.).

Luen niitä rinnakkain, eroavuuksia ja yhtäläisyyksiä analysoiden.

Siis: olipa sitten itserajoitettua koronaliikkumista tai kapakoita tai sitten ei.

Tätä kaikkea odotellessa että tuolta jostain alkaa kuulua P. Mustapään läkkiseppä Lindbladin haetar ja se laulu, jossa sanoja ei ole ollenkaan: Vain tuoksua mintun ja ruusun / tuo tuuli tulessaan…

Itseruoskivaa mielenrauhaa Sinullekin:

IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu