Häpykaarti

Olen aina ollut häveliäs. En viljele karkeuksia ja rivouksia. Teinityttöjen välimerkkinä käyttämä jalkovälimerkki saa mustat haaskalinnut pimentämään auringon.
En juurikaan kiroile vaikka joskus napakka perkele helpottaa jos lyö päänsä auki jääneen astiakaapin oveen.
Toimittajana tunsin kutsumustehtäväksi kansanvalistuksen.
Nyt on aina valpas Me Naiset samalla asialla.
Se paljastaa, että pimppi on jokaisella naisella erilainen. Ei siis pidä huolestua.
Muistan siitä ex-työtove…,no, samaan työpaikkaan osuneen, joka kahvipöydässä kuotoilessamme sanoi hölmistyneenä: Kaikillahan se on kai samanlainen.
Luultavasti kertakokemuksella…
Me pojat luettelimme ja kuvailimme etu- , taka- ja mätäsmallia. Unohtamatta oravapimppiä, joka kapuaa ketterästi vartta myöten.
Kaikki tuo, ja paljon muuta, vakavina valistusmielisinä.
Suosittelimme kaverille silmälaseja ja taskulamppua…
Toki miehetkin tarkkailevat rakkainta elintään. Jos kapakan kusikourulla vierustoveri seisoo paljon itseä kauempana, ei siinä enää laske laulellen vesiä, olipa esinahallinen tai esinahaton puntissa hieraantunut työkalu.
Lehti toteaa asiatyyliin, että näöllä tai koolla ei ole merkitystä.
Näin on vahvasti!
Kun hallitsee vaikkapa aurauskulman, saa toisen tuoksuvassa sylissä taivaallisen täyttymyksen. Miesten sopisi sisäistää, ettei vuode saa olla höylä- tai piinapenkki eikä ihmiskeho kestikievari vaan pyhäkkö, jossa on monia sivukappeleita keskilaivan molemmin puolin.
Hienovaraisesti:
IMMU
immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu