Hoivaksi matkalle – Jean Sibelius

Liput salossa. On yhden suurimmasta suomalaisista, Jean Sibeliuksen, syntymäpäivä.

Kuinka juhla-aamun avaisi?

On kaksi vaihtoehtoa, neljäs sinfonia a-molli. Ei enää valoa ja värejä tulviva ylistys luonnon ihanuudelle vaan syntyjä syviä mietiskelevä tilinteko, jossa soi autius, lohduttomuus ja sielun ehdoton yksinäisyys.

Se jättää vaikutelman, että seison hautani partaalla ilman tehostusta. Tuska ilo ovat toimineet oppaina. Toinen hilliten, toinen kehottaen.

Mutta valinta on toinen sinfonia, D-duuri.

Andante: murskaava protesti kaikkea vääryyttä vastaan mikä aikaamme uhkaa, riistää auringolta valon, kukkasiltamme tuoksun.

Sherzo: kuva kiireisestä valmistautumisesta. Jokainen vetää kortensa kekoon. Syyn kiireeseen tuntee tajuavansa kun oboeaihe puhuu lämpimän hartaasti siitä mikä on vaaralle alttiina.

Finale: voitonriemuinen päätös joka herättää mielikuvan valoisista ajatuksista ja lohdullisista tulevaisuuden näköaloista.

Se on tämä – tänä vuonna!

Minut sinfonia asettaa peilin eteen Laotsen säkein:

Juhlallinen kuin vierailulla, myöten antava hän oli kuin jää joka alkaa sulaa, yksinkertainen hän oli kuin veistämätön puuu, laaja kuin laakso, samea kuin mutainen joki.”

Kun levy loppuu, tuntee nouseensa ylänköjen rauhaan, jonka hiljaisuudessa ihmisen on helpompi säilyttää rehetyensä. Hiljaisuus on jo ainoa kristillisyyden siru, mikä meissä on jäljellä.

Valoisalle huomiselle soivaa Sibeliuksen päivää.

IMMU

 

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu