Hurria separoimassa
Vietetään ruotsalaisuuden päivää. Suvainnette myötäkarvaisen muistelun ruotsalaisista.
Isäni oli nimeltään Lennart ja setäni Hugo. Veljilläni ne ovat kakkosniminä. Sieltä isän suku lie, maailman kauneimpien naisten maasta.
Kadekin myönnän olevani. Onhan heillä maailmanluokan kirjailijoita A. Strindbergista A. Lindbergiin.
Urheilun jaloimmissa lajeissa kuten jalkapallossa ja tenniksessä he ovat yltäneet huipulle kun meillä pöllimetsässä ahavoituneet takkutukat ovat pinkoneet pesältä pesällä.
Heillä on ABBA. Meillä roikotetaan kieltä.
Jätkäporukoissa kaukaisista juurista ei nuorena huolinut huudella. Homottelevat juntit olisivat vain osoittelevasti seisoskelleet takapuoli seinää vasten.
Kotona en ruotsalaisjuurilla rehvastele. Vatikaanissa muuan nunna kysyi vaaleatukkaisilta vaimolta ja tyttäreltä: Mistä päin Ruotsia olette?
Minua hän silmäsi pikaisesti, arveli kai puolalaiseksi pyhiinvaeltajaksi.
Ettäkö mistä tämmöinen myötäsukaisuus Ruotsia kohtaan?
Rakastin nuorena yhtä tukholmalaista Lenaa (nimeä ei muutettu). Hän oli edistyksellinen kuten ruotsalaiset ovat.
Sitä hän ilmensi antamalla tatuoida pyllyposkiinsa perhosen siivet.
Kun hän farkuissaan askelsi Tukholmassa Sergelin torin poikki minua kohti, niin hekumoin kuinka perhonen lentää!
Kiintymykseni, jos muotoilu tältä, no, seisomalta, suvaitaan, ei siis ole perää vailla.
Rauhaa ankkalammikkoonkin:
IMMU
Oli niin hauska otsikointi, että piti tulla lukemaan. Ehkä tällä samalla kyydillä menee minunkin terveiseni naapurimaahan: onnea Ruotsille suomalaisen kalenterin ruotsalaisuuden päivänä. Liput on salossa.
Kiva juttu, muuten. Kuin tunnustus ruotsalaisista juurista. Ei niitä hävetä tarvitse, kuitenkaan. Joskus saattaa suomalaisena tuntua (alkanut tuntua), että juuria on eri suunnilla maapalloa – onhan siis suomalaisten väkiluku kaksinkertaistunut sadassa vuodessa. Monen meistä juuret siis ihan Elon laskuopinkin mukaan kalkuloituna ovat muualla kuin syvässä Hämeen tai Savon mullassa. Ainakin siis lähi vuosisatojen juuret.
Maapallolla yksittäiset ihmiset ja joskus suuret kansanjoukot ovat siirtyneet ja/tai niitä on siirretty alueilta toisille. Luinko jostain, että esimerkiksi inkeriläiset olisivat Inkeri-nimisen ruotsalaisprinsessan mukana siirretty Ruotsista Karjalan kankaille. Nämä elivät (elävät ehkä vieläkin) siellä ruotsia puhuvina ihmisinä. Ilmasto-olosuhteet pohjoisilla alueilla ovat melko vakaat, että sopeutuivat sinne ilmeisen hyvin.
Historiaa lukiessaan saattaa voida samaistua jopa useisiin menneisyyden juuriin ja kokea esivanhempien asuneen eri seuduilla maapallolla. Kulttuuria tarttuu mukaan kuin entisen talonpojan nuttuun ommeltuja erilaisia nappeja. Omaa identiteettiä kuitenkin pitää itse varjella.
Ilmoita asiaton viesti
Niin hauska otsikko, että voi käyttää kahdesti:)
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/immu/hurria-separoimassa/
Perinteisesti hurreilla on tarkoitettu suomenruotsalaisia, mutta näkyy käsite läikkyneen lahden toiselle puolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeutettua varmaankin kritiikki suomenruotsalaisen kieliväestön ohittamisesta, kaikki kunnia kuitenkin heille Ruotsalaisuuden päivästä. Ehkä jutussa ja kommenteissa näkyy, että äidinkieli on melko vahva henkinen sidos kulttuurisesti. Emämaa, mikä emämaa. Myös suomi kielenä on vahva juurien ilmaisu, kun Suomella on oma äidinkieli kantavana itsenäisyyden voimavarana nykyään. Juuret ovat paitsi yksilön voimavaraa, myös kansakunnan yhteistä perintöä. Jos ihminen on omilta kielijuuriltaan joskus irronnut, omille juurilleen palaaminen on helpompaa kuin vieraiden kielten oppiminen.
Ilmoita asiaton viesti