Hurukukot

Kalakukko kelpaa aina kiistankin aiheeksi. Se kertoo paljon nykytoimittajien ”luovuudesta”.

Suvainnette siis retroillla nuorekkaasti…

Muistatteko meteliä vuosia stten, että kukko muuttuu vuorokaudessa laittomaksi elintarvikkeeksi. Ei muka säily!

Lapsuudessani kukko ei meillä ehtinyt laittomaksi. Se syötiin tässä ja nyt. Mahaa väänsi kuin Pekka Puskalla kun voita vedettiin päälle.

Kuoren vuoksi, siihen oli ripautettu vehnäjauhoja, ostin kukkoni taannoin Sinikka Hyvöseltä. Oli siinä osansa, että kaunis Katariina-tytär aina vilkutti minulle iloisesti torikojusta.

Riikinkukoksi muutuin silloin.

Ostimme kukkoja Partasiltakin. Normaalia kinaa käytiin kummalta. Sopuisana perheenä vuorotellen .Nykyisin kukot löytyvät Joensuun Herkkuleipomolta, on niitä torstaisin Veljemiehessäkin!

Lanttukukko maistuu meille. Se sopii koska suolen ja siitä puhaltavan lanttukaasun hallinta on kunnossa – ei siis ahmita.

Yksi harmillinen juttu sattui. Olin menossa Kotkaan ja pyyntö oli, että toisin ahven- tai muikkukukon. Tilasin sen Irene Partasen kojusta.

Kaunissaaressa ystäväni Seppo Vakkarin saksalaisvaimo hyppi ilmaan: ”Lopultakin muuta kuin merilohta!”

Keekoilin siinä kukkoa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan avatessani.

Sitten pääsi huuto kuin päähän ammutulta koiralta. Se oli kirjolohikukko.

Kaisa Partanen kertoi, että kukkojuttuni (ei se ollut ilkeän osoitteleva!) oli kauan leipomon seinällä.

Maailman nerokkain eväs on tietysti ripakukko. Leipä, kala ja liha ovat samassa paketissa kannettavissa.

Sopi siinä syrjäkylän poikien lähteä ahavoitumaan pöllimetsään. Juomaa piisasi kun pieni polku metsän halki vei eikä tehtailija kommentoinut, että tulette päivän myöhäässä ja kolme aikaisessa.

Aina oli evästä jemmassa.

Varoin kauan kukon tekemistä. Ensimmäisen kun tein niin silloin syötiin, ahneesti.

Meillä on tapana keskustella merkittävistä asioista syödessä. Kerran teemana olivat pelot.

Kysyin silloin vielä pikkuiselta tyttäreltä Timjamilta, että mitä hän pelkää erityisesti.

Timjamin silmien läpi kävi älyn punainen leimahdus:

– Pelkään, että syöt itseksesi koko kukon!

Rauhaa kukkoasemalla. Onhan se niinkin kuten koira kommentoi munansa nuoltuaan: Se on makuasia.

IMMU