Huulivoimalat

Syksyn mielenkohennusterapiaksi tarjotaan huumoria.

Yhä enemmän on ”humoristeja” ja ”pakinoitsijoita” ties monennessa polvessa. He viäntelevät ja kiäntelevät juttujaan luettuaan R-kioskin ikkunasta iltapäivälehtien lööpit. Kaikesta tiedetään vähän mistään ei kunnolla.

Pahimpia ovat olleet vehnästelijät, jotka kirjoittivat lähipiirilleen myönteisiä jorinoita.

Tv-huumori on hassusti pukeutumista ja naaman vääntelyä.

Mutta: aito huumori onkin realismia, kahlaamista tosiasioissa, ihmisissä ja ilmiöissä. Humoristi on antisankari ja sosiaalisesti tarpeellinen, merkittävä yksilö, joka auttaa sovinnaisuuksiin pakahtuvaa yhteisöä kestämään arjen paineet.

Humoristia ei voi loukata pahemmin kuin rinnastamalla hänet hauskuttajaan, joka hölötyksellään mitätöi kaiken mitä ei ymmärrä, saattaa naurunalaiseksi oikeudenmukaisuuden, hävittää todellisuudentajun ja turmelee sielun.

Näitä riittää meillä Savossa. Matti Kuusi sanoikin taannoin, että sodan suurin tappio oli Suomelle viipurilais-kannakselaisen huumorin menetys.

Minulla on pahin mahdollinen koostumus, savolaiset geenit ja karjalaiset ympäristövaikutukset. Siksi kai pidän hämäläisestä huumorista – Kivestä ja Linnasta.

Veijo Meri hoksasi että jo tosihumoristien elämä on kuin murhenäytelmä: Petronius avasi valtimonsa, Kivi tuli mielisairaaksi, Gogol paastosi itsensä hengiltä.

Syys- ja lokakuussa on eräiden henkilökohtaisten ilotyöntekijöideni syntymäpäivien tihentymä. 24.9. syntyi Jouni Lompolo eli Origo, 25.9. Cervantes, 30.9. Groucho Marx.

Origo oli runoilija: ”Jotkut puhuvat vanhuudesta elämän syksynä. Ne eivät ymmärrä vanhuutta sen enempää kuin syksyäkään.”

Cervantesin Quijotesta tiedämme vain tuulimyllyt. Mutta hän osasi kaikki kirjoittamisen lajit ja kirjoitti milloin paatoksen, milloin parodian keinoin. Hän osasi kirjoittaa stanzan tai sonetin kenen tahansa henkilön suuhun.

Grouchon huulivoimala on energiaehtymätön. Todellisuudessa tämä kaskulaskin oli varsin lukenut mies: ”Minusta televisio on hyvin sivistävä. Aina kun joku avaa vastaanottimen, menen toiseen huoneeseen ja luen kirjan.”

Buster Keaton syntyi 4.10. Keaton oli kolkko ja onneton ja samalla herkkä ja tunnoton.

Kuinka ollakaan samana päivänä, joskin 55 vuotta myöhemmin, lennähti koirankopilla iloksemme toinen mykähkö humoristi – Tenavien Ressu.

33-vuotiaana Keaton oli karrella, syynä juoppous, avio-ongelmat, äänielokuvan tulo. Vuonna 1931 hän oli valmis parantolaan.

Chaplin filmasi 50-luvun alussa Parrasvalot. Keaton säesti siinä pianolla viulisti Chaplinia. Sanaakaan ei vaihdettu. Se on yhä elokuvahistorian hauskimpia kohtauksia ja kohtaamisia.

On sanottu, että sovittava huumori on hengen tulopolitiikka. Mutta vain silloin kun ihmiselle kaikki vieras on inhimillistä.

Koska olen tämänkin kokenut suvainnette tiivistää, että huumori paras sateenvarjo kun paskaa sataa niskaan. Tai vielä enemmän: toisin ajatelteltu on puoliksi tehty.

Syysrauhaa:

IMMU