Hyllyä pyyhkimässä

Ihmiset ovat ryhtyneet syyssiivoamaan kotejaan, elämän takaoven jo raottuessa, turhasta roinasta.
Kaikilla on tavaroita, joille on oma nimike: ”jos joskus sattuu tarvitsemaan”.
Kiinnostuin asiasta kun vaimo luetti jutun henkilöstä, joka poisti rojut kotoaan.
Ilmiselvästi vaimon opastus oli kehotus. Koska Maripaidoista ja Artekin huonekaluista en voi luopua niin katselin kolmessa kerroksessa kiinteistössäni olevia kirjahyllyjäni.
Eräässä feng shui -oppaassa, se on oppi sopusoinnusta, neuvottiin taannoin poistamaan kirjahyllystä kaikki mikä ei ilahduta vaan lisää murhetta.
Tartuin oitis toimeen. Arvellen että siellä on paljon turhaa, joiden vuoksi metsää on kaadettu.
Kävin läpi hyllyjäni silmät ummessa.
Heti osui käteen Täällä Pohjantähden alla. Lapsena, 12-vuotiaana, sitä lukiessani vavahtelin öitä valveilla punaisten pakoa Lahden tiellä, räätäli Halmeen teloitusta, Akselin Hennalan vankileiriä pelätessäni.
Suusuosikkini oli ja on Kivivuoren perhe. Näin Osku onnitteli lämpimänhellästi Elina-siskoa kihlauksesta Akselin kanssa: Vuoden päästä meidän plikka sitten kävelee perseläpi (elokuvassa se on persläpi) käsivarrella.
No, kirja kiireesti hyllyyn.
Jo osui käteen Kunnon sotamies Švejk. Kirjassa hukumme sodan vereen ja mielipuolisuuteen – ja toteamukseen, että emme toki elä nauraaksemme vaan nauramme kuollaksemme.
Näin Švejk sotarovastin saarnasta rintamalle joutuville:
”Kyllä se tulee olemaan hienoa kuten sotarovasti kertoi – kun päivä kallistuu lepoon ja aurinko kultaisine säteineen painuu vuorten taa ja taistelukentältä kuuluu kuolevien viimeisiä huokauksia, kaatuneitten hevosten korahduksia, haavoittuneiden ähkettä ja väestön vaikerrusta kun liekit heidän palavista kodeistaan hulmuavat taivaalle. Pidän kovasti tuommoisesta korkeamman asteen hölmöilystä.”
Hyllyyn heti!
Gabriel García Márquezin novellikokoelmassa Oudot vaeltajat on ikääntynyt prostituoitu, joka suree, ettei kukaan itke hänen haudallaan. Hän opettaakin koiransa kulkemaan yksin varatulle hautapaikalle itkemään.
Nopsasti hyllyyn.
Seuraava oli Papinin Kristuksen historia. On uskonnolla paljon pahaakin saatu aikaan, käytetty väärin valtaa, sodittu, nöyryytetty. Mutta Kristus reagoi todellisuuteen näin: itki, hymyili, suuttui, jopa raivosi, alakuloistui. Hän ei suhtautunut kärsimyksiin, kuten monet epäaidot seuraajansa, hymy huulillaan.
Ei kirjaa riippumaan ristille. Hyllyyn uudelleen koettavaksi.
Seuraava oli Batalovin Kapinafilosofia. Yliopistovuosina minusta ei tullut taistolaista nk. kapinoitsijaa. Säilytin levollisen kapinan loppuelämän opikseni. Eli karta kaikkia ehdottomuuksia vaativia ismejä.
Kiitolisuudella hyllyyn.
Ei kertynyt lahjoitettavaa SPR:n Kontin antikvariaattiin, turhaa oli työni, monta ilon hetkeä säilyi.
Tai ei ihan, panin paperijätteisiin sen feng shui -oppaan.
Lukurauhaa:
IMMU
jk. Suurta iloa ja murhetta on tuottanut, Timjamilta hyllyyn jäänyt Jack Londonin Erämaan kutsu. Siinä häkkiin vangittu Buck-koira kuulee susien kutsu. Buck pakenee ja liittyy joukkoon.
Yhä vavahtelen yöllä kuulleen susien kutsun. Mutta yhä kauempaa ja kauempaa se kuuluu…
+2
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu