Hymytuulet

Isku se on tämäkin: kouluihin tulee myös sukupuolineutraali Hymy-patsas.

Piti käydä kellarikomerolla hakemassa poika. Tuossa se nyt on pöydällä – Hymypoika-patsas.

Silloin, 50-luvulla, oppilaat äänestivät Hymyn saajiksi tyttöä ja poikaa, jotka toimivat luotettavasti ja reilusti ja tekevät rakentavaa yhteistyötä kaikkien kanssa.

Sain patsaan luokan kauneimman ja hillityimmän tytön, Hannelen, kanssa.

Olisiko alle kymmenvuotiailla ollut sukupuolineutraalitonta vetoa toisiinsa?

Nyt on näytetty sukupuolineutraali-patsas. Se, hän siis, näyttää ihan neandertalinihmiseltä.

On muuten jo sukupuolineutraaleja vessoja. Mitähän viriili mies tuumii mennessään naisen jälkeen vessaan kun tuoksu aiheuttaa alkujäykkyttä kuin harrastelijalla nudistileirillä?

Olen aina kärsinyt myötämielisestä, silmiin yltävästä hymyilystäni. Monet hymyttömät käsittävät sen vit…no, olkoon.

Työelämässä, Mullikassa, se oli raskas haitta, oli rantoja, heiskasia, hedbergeitä, paukkusia, reunamäkiä, tikkisiä, saesmaita, lepoloita…

Minussa ei, tietenkään, vikaa ollut. Hymyilin vain. Heh!

Matteus (5:28) kirjoitti Raamatussa tasa-arvosta näinkin: Jokainen joka katsoo naista himoiten, on jo tehnyt huorin hänen kanssaan

Tiedä tuosta. Olen yhä sitä mieltä, että kun katsoo viehättävää naista pelkkänä lähimmäisenä, on elämä ohi.

Vakaasti olen Mark Twainin kanssa samaa mieltä: Ryppyjen pitäisi olla siellä missä hymytkin ovat olleet.

Elämä on kuitenkin hymyjen kanssa kuten Shakespeare runolsi: Jok’ainut hymy veitsen kätkee täällä / ja verisin on veriheimolainen.

Sukupuolineutraalius, olkoot teennäistasa-arvoiset mitä mieltä tahansa, toteutuu meillä, vaikka vessat ovat ala- ja yläkerrassa. Tarpeen (!) tullen kumpikin käyttää kumpaakin.

Olisiko tuokin liki 50 vuotta kestänyttä vouhottamatonta tasa-arvoa?

Vien tästä Hymypojan takaisin komeroon. Tuntui kuin sukupuolineutraaliton hymy olisi hänelläkin yltänyt silmiin saakka.

Hymyrauhaa, molemmille sukupuolille ja sille kolmannellekin.

IMMU