Iätön ja rajaton
Koronarajoitukset ovat aiheuttaneet monelle ahdistusta. Minulle ei. Jo nuorena pidin turvaväliä, ettei minuun olisi tarttunut vähä-älymystön syndrooma: sielullinen sikainfluenssa.
En ole ikinä käynyt biletysdiscoissa, festareilla, tahtimarsseilla. Siksi minusta tuli tämmöinen ujo, varautunut, syrjään vetäytyvä, hiljainen. Viihdyin jo lapsena yksin, se kasvatti kanttia koska joutui silmäkkäin itsensä kanssa.
Lehdessä pohdittiin paitsi korona-ahdistusta myös pitkää pitkää ikää. 103-vuotias nainen uskoo yhä elävänsä koska juo joka päivä klo 16 pullon kylmää olutta.
Nainen, 122 vuotta, oli lopettanut terveydellisistä syistä tupakoinnin jo 117-vuotiaana.
Omaa perimäänsä siinä joutui tuumamaan. Isä kuoli 44-vuotiaana. Äiti eli 92-vuotiaaksi.
Minusta voi siis olla riesaa vielä kauan porvariston hillittynä harmina…
En ole ikinä alistunut terveyskiihkoilijoiden mielivallan alle.
Käytän ruoassa kermaa ja voita (oliiviöljyllä aateloituna), suosin Välimeren ruokavaliota.
Kolesteroli- ja maksa-arvot ovat kohdillaan, paino sama, 80-81 kiloa, 40 vuotta.
Vaimo joskus sanoo pakastinkylmää grappaa pikkupikarillisen kipatessani, että viina se on hitaasti tappava myrkky. Minä siihen, että eipä tässä minnekään kiire.
En ravaa juoksulenkeillä iiriksessä hullun suden palo. Kävelen kädet selän takana tuumaillen. Jos askellus Valkeisenlammella loppuu, niin liikun yhä: hankin kiikkutuolin.
Perusasenne on kohtuus kaikessa muussa paitsi älyllisessä uteliaisuudessa.
Kyky kolmen sekunnin primitiivireaktioihin on tärkeä, ponkaisen vanhanakin takarivistä välihuutamaan rienaavia repliikkejä luutuneille, ennakkoluuloistaan eläville konservatiiveille.
Vihaa en ketään, en edes muuatta rasistia, fasistia ja militaristia, joka ei pysty olemaan viittä sekuntia hiljaa ja kuntelemaan. Viha näet turmelee ja on niin vahva tunne, että se vaatii merkittävän kohteen.
Mutta puolustan Spartacuksen rinnalle nousevia nuoria Goethen hengessä: ”On hauskaa kun nuoret napisee / uus’ helkkää / vanha rapisee.”
Monet naiset pelkäävät rupsahtamista. Heidän onkin pidettävä huoli, että ikääntyessä ulkoinen kauneus vain vetäytyy sisäänpäin.
A.P. Tšehov merkitsi muistikirjaansa: ”Kuolema on kauhistava mutta vielä kauhistavampi on ajatus, että elät ikuisesti etkä koskaan kuole.
Hän kuoli 44-vuotiaana ja elämän suuri haave jäi toteuttamatta:
”Kun rikastun, perustan itselleni haaremin, jossa minulla on alastomia lihavia naisia, joiden pakarat on värjätty vihreiksi.”
Juuri hänelle olisi ikääntymisen paitsi ikitekstien myös tuon haaveen vuoksi, suonut.
Pitkän iän rauhaa:
IMMU
Kommentit (0)