Iliman päivät

Meitä pelotellaan! On raukkissota Ukrainassa, sähkö loppuu, ilmastonmuutos tuo vedenpaismuksen kun mannerjäätiköt sulavat, korot nousevat, ruoka kallistuusjne…

Osa ihmisistä on jo tympiintynyt maailmanlopulla pelotteluun.

Elämme kuilun partaalla, vakuutetaan ja Helsingin kuplavihreät hyppivät riemuissaan ilmaan (!) kun saavat luvan perästä vaikeuttaa tavisten elämään.

Sitra on tehnyt listan jossa vaaditaan mm. lihan ja maitotuotteiden vähentämistä ja autoilun.

Hesarissa oli psykiatri-kirjailija Joel Haahtelan täysipäinenkirjoitus roinan keräämisestä. Mitä ilman voisimme elää?

Olen tainnut olla polulla:

Vaimo lopetti lihan käytön, puhun siis ruoasta mutta ei hänkään voi vastustaa L. Lehtiseltä peräisin olevaa Lago di Varpaa, porsaan sisäfileepihvejä, pari kertaa vuodessa.

Olen oppi nut tekemään kasvisoseosekiettoja, eritoten bataatilla aateloituja kerran viikossa.

Bravuuri on, taas ensi sunnuntaina, pinaattilasagne.

Kallaveden kuhaa ja ahventa syödään kerran viikossa joskus kaksi. Kihti rajoittaa muikut 200 grammaan kerralla.

Maitoa en ole juonut vuosikymmeniin, piimää kyllä. Juustoa en aio hylätä, eenkään parmesaania. Jos tarjolla on juustoa tai konjakkia niin valitsen juuston.

Autolla ajan vuodessa noin 3000 km. Asuinpaikka on strategisesti valittu – torille pääsee jalkaisin.

Ostin huonekalut Artekista noin 40 vuotta sitten. Huonekaluliikkeisiin ei ole ollut asiaa.

Talo, ikäiseni, remontoitiin 30 vuotta sitten. Laurit, Nevalainen ja Korhonen, hoitivat työn eikä ole tarvinnut jälkeä parsia.

Alakerran vessan takaseinän olen maalannut uudelleen. Siihen ilmestyi musta kämmenen jälki syistä, joita ei huoli julkisesti paljastella.

Pikkuremontit teen aina itse.

Minulla on vanha sähköpora ja ruuvinväännin, kattava kokoelma meisseleitä, puukkosaha, veitsien teroittamista varten on kovasin.

En shoppaile mutta kaikkialla käväisen kirja-antikvariaateissa. Lähinnä haistelen vanhojen kirjojen tuoksua, koska muutamalla seinällä tapettikin voisi näkyä, sanoo vaimo.

Vaatekaupoissa en kuotoile peilin edessä. Vaimolla on taattu maku (paitsi aviomiehen valinnassa!) ja hän ostattaa ajattomia klassikoita, jonkun mielestä kalliita mutta niitä ei naureta päältä puolessa vuodessa.

Älykännykkä on – semmoinen jolla tosin ainoastaan soitan, vastaanotan niitä harvoja puheluja, jokunen tekstiviesti joskus. Tietokone on mutta käyttöjärjestelmänä Linus Thorvaldsin Linux, voittoa tavoittelematon nerokas suomalaiskeksintö.

En käy ulkona syömässä. Kerran sitä ehdotin. Vaimo tytär kieltäytyvät jyrkästi ”koska kotona saa luomugourmeta”.

Nykyväki ällistyy, että voin loihtia kokkiveitsellä, paistinpannulla, kattiloilla ja mausteilla, ilman monitoimikonetta, salaatinkuivaajaa ja munankeitintä

Onhan tuo kaikki noloa. Turmella ja tärvellä laillani tuolla tavalla kulutusyhteiskuntaa.

Ilimanpäiviä:

IMMU