Isän häivä

Sunnuntaina se on – isänpäivä. Sitä ei ystäväni, joskin läheiseni, herra V ole koskaan sallinut itselleen vietettävän.

Isänpäiväksi V:lle riitti arki jolloin hänellä oli ollut Timjami-tyttärelle annettavaa. Jos ei hyviä (korskeanvauraita!) eväitä elämään niin eväät hyvään (kulttuurishenkiseen!) elämään.

Isä eli lapsuutensa ja nuoruutensa Kuopiossa, osoitteessaa Puijonkatu 13. Se on nykyisin suojelukohde.

Elämä vei 1930-luvulla isän ja äidin toisaalle.

Isä rakensi 50-lvulla talon. Tärkeimpänä hanslankarina oli pikku-V.

Välillä istuttiin rappusilla ja isä otti, no, ottipa mitä otti ja puheli aina mukavia:

– Katsopa poika karttaa niin hoksaat että suurin osa maapallosta on ja vettä mitätön osa maata.

Isä halusi kai nuorena merille. Pikku-V kyllä ymmärsi, että väliin tuli kaikenlaista, etenkin muuan Tyyne-neito Heinävedeltä.

Isä jutteli, että eläkevuosiksi muutetaan takaisin Kuopioon. Ei hän eläkkeelle ehtinyt. Lenni tempaistiin 44-vuotiaana taivaan pilvilaivaan huuhtomaan Suuren Kapteenin komentosiltaa.

Siksi tämä kuva toistuu alati – joka marraskuu – V:n sisimmässä:

Isä oli lähdössä töihinsä, johtamaan suon ojitusta Kaavilla ja oli epätavallisen vakava:

– Kaikki olisi niin hyvin, jos pumppu ei reistailisi.

V päätti hankkia isälle reistailemattoman pumpun. Hän osti sen Mecanon ruuvimeisselillä Taposen Jussilta.

Kunnes eräänä marraskuun aamuna ovelle ilmestyi kaksi miestä mustissaan. Yhä V kuulee korvissaan äidin huudon kun he kertoivat kuolinuutisen.

Sitten saapuivat vieraat mustissaan ja äiti sai toistaa, että pumppu se oli, reistaili.

Silloin pikku-V, liki mykkänä pidetty, puhkesi ääneen hautajaisvieraiden keskellä:

– Se oli joulun vika, se on niin kaukana. Minulla oli isälle lahjaksi uusi pumppu!

Eikä kukaan nauranut. Ei yksikään.

V eli elämänsä vailla miehen mallia. Jo siksikin elämän evääksi tulivat nämä(kin) kolme asiaa: tasa-arvo, heikkoja ei saa hakata, henkisestikään ja rauha eli kaiken muun voi antaa anteeksi mutta vuodatettua viatonta verta ei koskaan.

V eli elämänsä vailla miehen mallia. Hänet jälkikäsittelivät äiti ja isosisko.

Jo siksikin elämän evääksi tulivat nämä(kin) kolme asiaa: tasa-arvo, heikkoja ei saa, henkisestikään, hakata ja rauhan asia eli kaiken muun voi antaa anteeksi mutta vuodatettua viatonta verta ei koskaan.

Sitä isä olisi takuulla opettanut, siihen soveltuvat niin nasaretilaisen kulkurifilosofin aatteet kuin B. Russellin elämänviisaus.

Yhä haudalla poiketessaan V hiljaisessa mielessään toistaa Lauri Viidan säkeet, jotka hän pikkuisena haudan äärellä olisi lausunut jos olisi osannut:

”On valo syttynyt ikkunaas’ / olet kotona taas. / Olen kaivannut sinua sinne.”

Myönteisen kateelliset isänpäivän toivotukset teille, joilla on ollut elämässä pitkään ehta, läheinen, miehen malli.

Isänpäivärauhaa teille.

IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu