…ja kylmä kevät sen.

Olen aina ollut viehtynyt Ukrainasta. Muutamia kirjallisia muistikuvia:
Kiovassa etsin lääkäri-kirjailija Mihail Bulgakovin kodin. Sieltä se lopulta löytyi kukkualta Vladimirin sinisipulikupolikirkon siimeksestä.
Kukaan ei ollut kuullutkaan Bulgakovista. Hänethän tapatti Stalin vaikka kävi salapäin katsomassa Bulgakovin romaanista Valkokaarti tehtyä teatteriesitystä. Useammankin kerran.
En mennyt koputtelemaan ovelle, elettiin neuvostoaikaa…
Ryhdyin ottamaan Mullikan kameralla kuitenkin kuvaa. Kamera ei toiminut. Liekö ollut kepulaisten suomettama.
Bulgakovin pääteos, alati uusluettava, on Saatana saapuu Moskovaan. Josko nyt suvaitaan Putinin aikaan väännellä sitä: Saatana saapui Moskovasta.
Kiovassa aistin Karpaattien slaavien parhaan perinnön, puhtauden verrattuna niin moneen muuhun neuvostotasavaltaan, ystävällisyyden, runsauden vaikkapa ruoassa.Oltiinhan mustan mullan maassa.
Niinköhän viimeisen kerran katsoin Dnepriin?
Toinen muisto on Elvi Sinervon runoon Natalia Kaj Chydeniuksen tekemä sävellys. Se kertoo Sinervon ukrainalaisesta sellitoverista vankilassa toisen maailmansodan aikaan. Agit Prop sen upeasti lauloi.
Natalian silmät leimusivat kun hän kertoi Sinervolle natsien miehityksestä Ukrainassa.
Niinpä!
Kolmas on Nikolai Gogol, joka syntyi Velyki Sorochyntsissa Ukrainassa vuonna 1809 aprillipäivänä, kuinkas muuten.
Gogol on maailmankirjallisuuden suurimpia humoristeja, jota lukiessa alussa naurattaa, lopussa itkettää.
Pitääkseni yllä alati rapistuvaa venäjän taitoa luen häntä uudelleen ja uudelleen.
Kuolleiden sielujen ensimmäisen osan lopusta kaivautuivat mieleen nämäkin rivit, ikään kuin nykypäivää ennakoiden:
”Etkö sinäkin, Venäjä, riennä samoin kuin kuin nopea saavuttamaton troikka? Tie pöllyää allasi sakeana kuin savuna, sillat jyrähtelevät, kaikki jää ja katoa taaksesi.
Minne riennät sinä Venäjä, vastaa? Ei vastausta. Ohi lentää kaikki, mitä vain maan päällä on ja karsaasti väistäen antavat tietä muuta kansat ja valtakunnat.
Rauhaa Ukraina, riekaleinakin lippusi hulmuaa. (Tuon kirjoitin otsikoksi juttuuni Kiovasta 80-luvulla.)
IMMU
jk. Jos ilkeä suvaitaan olla niin vaikuttaa, että monet suomalaiset eivät niinkään sure Ukrainaa vaan salapäin saavat korviin asti venyvän erektion päästessään pieksemään Venäjää. Putin on raakalainen, epäihminen, mutta vakaasti uskon, etteivät venäläiset, Venäjän kansa, tahdo sotaa. Se kävi sen jo.
Tykkää

Kommentti
Jaa
0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu