Jaan Kaplinski – hyvän ihmisen silmät

Virolainen runoilija, esseisti ja filosofi Jaan Kaplinski on kuollut. Vuosi sitten hän kertoi sairastavansa ALS-tautia.
Hän syntyi 22.4. 1941 Tatossa, jossa asui koko elämänsä.
Minulla oli onni tavata Kaplinski Kuopiossa hänen ollessaan Tuglas-seuran vieraana.
Kaplinski oli buddhalainen ja opetti minut Piispanpuistossa halaamaan puita. Juttuni motoksi valitsinkin Laotsen sanat: ”Kun jokainen taivaan alla tietää kauniin kauniiksi, on rumakin olemassa. Kun jokainen taivan alla tietää tietää hyvän hyväksi, on pahakin olemassa.”
Ihmisen kärsimys ja siihen vastaaminen oli Kaplinskin filosofinen peruskysymys. Se merkitsee kannanottoa koko maailmaan. Todellisen ja epätoden, taivaan ja helvetin, näkyväisen ja näkymättömän rajankäynti oli hänen maailmannäkemyksensä perusta kuten myös olemisen avara hiljaisuus.
Hän varoitti ihmistä orjailemasta omaa egoaan.
Häntä pidettiin välillä vaarallisena, epäisänmaallisena agenttina. Mutta kun elämännäkemyksenä on buddhalaisuus niin juuri Dalai laman vierailu Tartossa vahvisti Kaplinskia. Heillä oli yhteinen sanoma: suvaitsvaisuus.
Kaplinski osallistui myös politiikkaan, oli Viron parlamentin jäsen. Useamman kerran hänet mainittiin kirallisuuden Nobel-ehdokkaana.
Minulla on ollut ehtymättömänä eväänä Kaplinskin ja Johannes Salmisen kirjenvaihtokirja Vieläkö Tartossa laulaa satakieli?
Nämä säkeet ovat jääneet ikiaikaiseksi evääksi mieleeni Kaplinskin tavattuani, oman elämäni erään kriisihetken keskellä:
”Ole sinä minun olematon lapsuuteni / pehmeä kevyt kesäyö / joka peittää minut suurilla valkoisilla / siivillään.”
Rauhaa Sinulle sinne missä meri tavoittaa taivaan äären. Sielläkin laulaa satakieli.
IMMU
0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu