Juhannusaamulla parhain

Juhanuksena herää monessa humoristi. Hän ei tosin tiedä mikä on hauska kertoa mutta ikävä kuunnella. No: humalaisen juhannusviinavitsit.

Onhan se niinkin, että mikäli ei kestä elämää selvänä eikä humalassa niin krapula jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

Mauttomuus on silti joskus vapauttava napakymppi. Jos opettelet nämä ulkoa, suosio nousuhumalaisessa juhannusseurassa on taattu. Kukaan ei muista, että nämä kerrotaan joka juhannus.

Suistun näin aina vuosikymmmeniä raittiin uudenvuoden, vapun ja juhannuksen viettäneenä poikkeamaan minulle ominaiselta hyvän maun pitkospuilta.

Joulu on raittiusaikaa vaikka arvostamani nasaretilainen kulkurifilosofi piti viinistä niin paljon, että muutti Kaanaan häissä veden viiniksi.

Kuinka eri heimot juovat Suomessa juhannusviinaa?

Varsinaissuomalaiset veden kanssa.

Lappilaiset ilman vettä.

Savolaiset kuin vettä.

Isä kertasi juhannusaattona matematiikassa kehnosti menestyvän poikansa kanssa laskuoppia.

Edettiin vetomittoihin ja isä:

– Ensin on mikrolitra sitten millilitra, senttilitra, desilitra, litra. Mikä sitten tulee?

Poika:

– Sinun juhannustapasi tuntien toivottavasti korkki.

Millainen on savolainen juhannusaamukahvi?

Pannaan kupin pohjalle euron kolikko. Kaadetaan päälle kahvia sen verran, että kolikko häviää näkymästä. Sitten Savon Wiinaa niin paljon, että kolikko näkyy taas. Nautitaan kertalaakista.

Savolainen Helsingin kauppahallissa juhannusaattona:

– Saesko leppeevee munnoo.

Myyjätär äimistyi mutta savolaisperäinen kollega avusti:

– Hän tarkoittaa munakoisoa.

Otto sanoi juhannusaattotiltana vaimolle, että hevosella on kuumetta joten sitä pitää vilkaista. Meni tunti ja vaimo kurkisti ikkunasta kun Otto tuli piian aitasta housujaan napittaen. Kun Otto tuli sisään niin vaimo:

– Se lutka lähtee meiltä heti.

Otto:

– Älä nyt hikeenny. Mistä tähän äkkiä saadaan niin kova työihminen. Katellaan jos se parantaa tapansa…

Mallu palasi juhannuksena häämatkalta. Ystävätär uteli:

– Millaiset siellä olivat maisemat?

Mallu:

– Hotellihuoneessa oli ainakin valkoinen katto.

Savolaisjohtaja sai vongatuksi sihteerinsä juhannusaattona petiin. Hän yritti ja yritti mutta elin ei ottautunut. Johtaja tuijotti jalkoväliinsä:

– Nyt tajuan miksi sinua kutsutaan mulkuksi.

IMMU