Kateenmätiä

Kateus, niin väitetään, on väkevin markkinatalouden, kapitalismin, voimavara.
Kateus on pääasiassa materialistista. Kun kaverille tai naapurille kertyy makeaa maallista, siinä tahtoo monen filantropia pykiä.
Itse olen mahtailevaa materiapuolta jokseenkin onnellisesti vältellyt.
Minulla on As.Oy Enkelparventieksi nimeämäni peruskorjattu pikkutalo, ikäiseni. Kalusteet ovat Artekilta keskimäärin yli 40 vuotta vanhoja. Paita arkeen, juhlaan, työhön, vapaa-aikaan on Marimekon Jokapoika eri väreissä.
Autoni on 11 vuotta vanha Citroen Picasso, olen pilannut ilmaa sillä 12 000 kilometrin verran.
Vaimokin on sama, ollut kohta 50 vuotta. Olen, heh!, silläkin tavalla pitkämieleinen…
Ei noista juuri kateuden runtelemaksi joudu. Sääliin varmaankin.
On minulla joitakin poikkeusnokkelia kavereita kateuden pohjustajina. Muuan viettää kesänsä toisten mökeillä. Toinen varastaa aina joulukuusen seurakunnan metsästä,. On se silloin juhlavampaa. Kolmas haistaa synnin rajan vaikka nukkunen rukouksesta.
Poikasena olin kyllä kateellinen muutamalla kaverille. He lämäsivät kiekkoa ahkerasti iltakaudet.
Minulla oli lumityöt ja 30 kuutiota metrin halkoja sahattavana kolmeen osaan. Läksytkin piti tehdä, äitini olisi tarvinnut hävetä.
Työtov…no, samaan työpaikkaan osuneille en ollut yhdellekään kade. Olin vain tyytyväinen, ettei seura tehnyt kaltaisekseen.
Nykynuorisoa en kadehdi. He joutuvat vielä koville. He maksavat sukupolveni velat, hengittävät töhnäistä ilmaa, uivat limaisissa vesissä, kun sukeltavat niin nousevat pinnalle autonrengas kaulassa.
Liikuntaosiossa ei kukaan minuakaan kadehdi. Harrastan juoksemattomuutta.
Ruoanlaitossa olen aika peto. Mutta joskus kadehdin henkilöitä, jotka poimivat pakastealtaasta mikrossa lämmitettävää ”ruokaa”. Minulta kun kuluu etenkin lauantaiaamuisin parikin tuntia ateriakokonaisuuksia pähkäillessä.
Kateus taitaa olla elämässäni vain menneen märehtimistä. Menneisyydessä on taas parasta, että se
on takana.
On tietysti ihmisiä, joita voisi kadehtia toimiensa vuoksi, heille kun häpeä ja kunnia ovat tuntemattomia.On helppo elää kun asioissa on aina kaksi puolta, oma ja väärä.
Olen pöyristynyt kuinka juuri naiset maalittavat, Iltalehden sovinistimiestoimittajien lailla Sanna Marinia. Entä jos takana on kateus: hän on ulkonäöltään viehättävä, pukeutuu kauniisti, on selkeäsanainen, yliopistokoulutettu, ei piiloudu miesten selän taakse?
Mielessä on Petteri Orpon puheet vähäosaisten kyykyttämisestä, ikään kuin hänen oikealla oleva sydömensä olisi tuuman päässä absoluuttisest kylmyydestä.
Kuinkas jo A.P. Tšehov heidänlaisensa tunsi:
”Jos ihminen ei osaa olla palvelija, hänen ei pidä sallia olla herranakaan. Hänelle ovat silloin yhteiselämän intressit vierita eikä hänen käsiinsäpidän uskoa yhteistä asia.”
Kateusteeman herätti soitto, jossa muuan ystäväni kertoi elvyttäneensä suhteen nuoruusvuosiemme yhteisen ihastusemme kanssa.
Mitä kadehtimista siinä on? Ei mitään, Vanha suola janottaa vain kun uutta ei ole saatavilla.
Pehmeitä kadepisaroita Sinullekin:
IMMU
0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu