Katrinan suru – ja elämänilo
Unohtumaton tv-sarja oli Åke Lindmanin ohjaama Myrskyluodon Maija, pääosissa kaksi uskottavaa amatöörinäyttelijää, taustalla Lasse Mårtensonin musiikki.
Nyt on tehty Maijasta elokuva. Vielä se on näkemättä.
Luinkin odotellessa uudelleen Sally Salmisen (1906-1976) Ahvenanmaan saaristoon sijoittuvan Katrinan.
Kirja vertautuu saaristolaisromaaneihin, juuri Anni Blomqvistin, hän oli Salmisen pikkuserkku, Myrskyluodon Maijaan ja Ulla-Lena Lundbergin Kuninkaan Annaan, Kökarin Annaan ja Jäähän.
Sally Salminen muutti nuorena Yhdysvaltoihin ja työskenteli kotiapulaisena, varakkaiden piikana. Hän kirjoitti siellä Katrinan ja nousi valtavaan suosioon. Sai hän Suomessakin 50 000 markan palkinnon mutta jäi miesten varjoon vaikka Katrinan toinen painos myytiin loppuun vuorokaudessa.
Miksi hänet syrjäytettiin? 1930-40-luvulla kulttuurielämää hallitsivat miehet ja jälki näkyi, natsimielisyytenäkin.
Salmisen isänmaallisuudesta kertoo kuinka lahjoitti sotiemme aikana kymmeniätuhansia palkkioistaan. sodan satuttamille.
Katrina oli pohjalaisen viljelijäperheen tytär, joka rakastui ahvenanmaalaiseen suurisuiseen, mutta vilpittömään isottelijaan ja nahjukseen Johaniin, joka teki töitä vain talvisin merimiehenä.
Ahvenanmaalla Katrinaa odotti ränsistynyt pikkumökki ja työ rikkaiden maanomistajien ja laivanvarustajien liki orjana maatöissä mutta hän pitää puolensa.
Salminen ei liene lukenut Marxia mutta Katrinan kautta hän langettaa kapitalistiseen orjuutusyhteiskuntaan kohdistuvan tuomion.
Mukautuminen ei saa aikaan mitään edistystä elämässä. Siksi Katrina karsii kaiken hurskastelun ajatuksistaan.
Kirjan ilmestyttyä ahvenanmaalaiset isännät suuttuivat ja väittivät Salmisen loukanneen heidän kunniaansa. Mitä kunniaa? Orjuuttajat, alistajat ja hyväksikäyttäjät!
Mutta ei Katrina ole mikään tendenssiromaani. Se kuvaa kotiin jäävien vaimojen taistelua saaristossa itsenäisyytemme alkuvuosina.
Katrina, taistelijaluonne, puristaa itsestään pois orjan, kyynelepisara pisaralta. Katrina kun oli alin, ulkopuolinen jo murteensa vuoksi.
Katrina ja Johan pysyvät yhdessä, lapsia syntyy ja kuolee mutta rakkaus kestää. Kuten kestää saariston vähäosaisten yhteisöllisyys.
Salminen ei pelkästään pengo henkilöidensä sisäistä materiaalia vaan ankkuroi ne todellisuuteen, jossa ei alati kieriskellä lämpimissä vällyissä.
Salmisen kaltaiset kirjoittajat katsovat maailmaa toisin: olosuhteiden pahuus tekee pahaa, siksi on taisteltava huonoja olosuhteita vastaan.
Vaikka kirja kertoo paljon sairaudesta, kivusta, kuolemasta, se on valtava ylistys elämälle ja ilolle, huomiselle.
Mutta etenkin naisille.
Naisrauhaa siis:
IMMU
Kaivelin blogiarkistosta esiin kirjoitukseni Riippuvaisuuksista, jossa on kirja Katriina kuvituksessa. Kirja vain mainitaan, kun en vielä ollut sitä lukenut, mutta olin tehnyt kirjahankinnan mainioista verkon antikvaari-palveluista. Jotka toimivat vuosien kokemuksen mukaan todella hyvin. Nuorena ostin usein uutuuskirjoja, mutta nyt kypsällä iällä myös ajassa kypsyneet kirjat – kuin viini – maistuvat lukijalle. https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/tarjakaltiomaa/278878-riippuvaisuuksista/
Ilmoita asiaton viesti