Käyntitavat tarpeen tullen

HS:n Torstai-liitteessä viiden sivun kokonaisuus vessatavoista.

Minulla on kirjavia kokemuksia niistäkin.

Lapsena meitä poikia varoiteltiin, että älkää menkö kurkkimaan huussin alle kun tytöt pissivät:

– Silmään paksahtaa näärännäppy!

Välttämätön ja toistuva käymäläkokemus oli neukkuaikaan Viipurin rautatieaseman vessa.

Tupakansavu oli liki puukolla leikattavan paksua ja kun kessun haju yhtyi virtsan tuhtiin lemuun oli henkeä pidäteltävä kunnes ehti ulos.

Pariisissa vierailen aina Pere Lachaisen hautausmaalla tervehtimässä Chopinia.

Kerran tapasi vaimon käymälähätä. Etsimme vessan, vaimo sinne ja salamana ulos:

– Siellä on vain reikä lattiassa!

Jatkoimme tyynesti Jim Morrisonin luokse.

Paras kokemus on kotoa. Tytär Timjami oli juuri oppinut potalle. Hänellä oli hiekkalaatikkosihti, potan näköinen ja kokoinen.

Seurasin kun hän otti sihdin ja istahti sille pöksyt laskettuina ja antoi tulla.

Sitten Timjami nosti ”potan” päästäkseen ylpeänä näyttämään tulosta ja saadakseen kehuja.

Pissi tietysti valui sihdistä lattialle.

Hänen ällistynyt ja pettynyt katseensa kannatti kyllä kokea.

Kiitosta hän kyllä sai toimeliaisuudestaan.

Yhä muistan kun Jutta Urpilainen piti videokokousta. Äkkiä kuului, kaikkien korviin, kirkas lapsen ääni: Pyyhkimään!

Rauhaa eriöönne, naisten ja miesten erikseen.

IMMU

Jk. Kotikasvatus estää muuten kertomasta miksi kannatan erillisvessoja. No, ihan tuoksureaktion aiheuttaman seurauksen vuoksi. Vai olisiko se vain alkujäykkyyttä kuin nudistirannalla?