Käytöstyyliin

Elämme uusbrutalismin aikaa. Se näkyy etenkin käyttäytymisessä liikenteessä, kaupan kassalla, jonossa.

Tuota tuumasimme, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, kovasti kadehditun Valkeisenlammen äyräällä. Ojarumpu:

– Oletko useinkin tyly?

– Välttelen sitä. Jos tunnen pyylevästi turpean, juopohkon ja rakkautta vaille jääneen ihmispolon, en nimittele häntä monityydyttämättömäksi rasvahapoksi. Entä itse?

– Tiedän erään monirakastajattarena, jopa kakkosvaimona, ahkeroivan ikääntyvän naisen, joka on pynttäytynyt kosmeettisesti hottikseksi. En ikinä kutsuisi häntä jalkaharpuksi.

– Entä onko mielesi tehnyt loitonnuttaa epämiellyttäviä henkilöitä kärkevästi.

– On toki heitä, vuosikymmenten takaisia tuttuja, jotka pysäyttävät ja odottavat että tunnistan heidät. Mieli tekee silloin kuitata, että en en tunne sinua enää, minä olen niin paljon muuttunut.

– Oivasti vältelty! Minun taas tekee mieli sanoa joskus välteltävälle henkilölle Groucho Marxia mukaillen, että en koskaan unohda kasvoja mutta sinun tapauksessasi olen valmis tekemään poikkeuksen.

Vielä Ojarumpu kiillotti kilpeään ja kertoi kuinka tanssiaissa häntä haki muuan katkeamattomasti itsestään kailottava puolituttu rouva ja kiitti, että O lähti valssiin.

– Pidättäydyin, toteamasta, että toki, tämähän on hyväntekeväisyystilaisuus.

Saavuimme päämäärään, Kyyrysyrjän Oskun kiinteistöön. Osku ja puolisonsa, jonka lantiolle heteromiehen katse luonnollisen usein harhautuu, olivat todenneet päässeensä aviopolun päähän.

Osku, tohtorismies, on aina sävyisä, vaimo, luvalla sanoen, suulava.

Olimme auttamassa muutossa. Rouva oli löytänyt rakkauden toisaalta. Erään huoneen ovella rouva pysäytti meidät. Hän näet ilmensi sielukkuuttaan taidemaalauksella. Hän sanoikin:

– Olkaa varovaisia kantaessanne, siellä on pari aamuöistä maalaustani, jotka ovat vielä märkiä.

Silloin Ojarummun silmiin syttyi SE valo:

– Ei hätää. Meillä ovat yllämme vanhat työvaatteet!

Nostin Ojarumpuun päin etusormen heristäen.

Rouva loittoni pyrynä, kulmakarvat takaraivolle nakanneena.

Osku silmäsi Ojarumpua läpikiitollisena.

Minä taas tuumasin, en tietenkään ääneen, että ei Ojarummulla todellakaan ole huonoja käytöstapoja, hänellä ei ole tapoja ollenkaan.

Minulla säilyi kultiasen käytöksen sädekehä pääni yllä. Suvainnette uumoilla, että Ojarummulla se vielä tippuu hirttosilmukaksi kaulaan.

Käytösrauhaa:

IMMU