Kenttäheittiö

Kenttäheittiö

Julistan Kansainvälisen yleisurheiluliiton (IAAF), jalkapalloliiton (FIFA) ja uimaliiton (FINA) johdon henkilökohtaiseen boikottiin syynä doping.

Siis qatarilainen doping eli korruptio.

Kolmien MM-kisojen antaminen roistovaltiolle on johtanut orjatyövoimaan, ihmisarvon polkemiseen, seteliselkärankaisuuteen.

Jätän, niin kiitettävän urheilumies kuin kouluaikoina olin (pomputtelin palloa 1632 kertaa kunnes äiti huusi syömään) ja yhäkin olen, jätän nuo kisat seuraamatta eettisistä ja moraalisista syistä.

Samalla säästyn Kari Männyn aikoinaan keksimiltä urheilun A-studioilta, joissa rataraakit pohtivat tolkuttoman pitkään miten olisi pitänyt pitäisi juosta, hypätä ja heittää että olisi pärjätty.

Voisin toki luopua jopa Qatarissa etiikasta jos Sari Huovinen haastattelisi ja Kerttu Kotakorpi analysoisi säätä.

Heitä näytettäisiin viiden minuutin välein.

Koska niin ei käyne niin palautan tv:n kunniaan koomikko Groucho Marxin opein: ”Televisio on kulttuuriväline. Kun joku avaa sen menen toiseen huoneeseen ja luen kirjan.

Muutaman vuoden jälkeen kertausta odottaa Vergiliuksen runoelma Aeneis – Aeneen taru, joka olisi pätevä EU:n yhteinen kansalliseepos. Jos sitä joskus tarvitaan. Kirja on paksu ja vaatii urheilullisen kestävät perslihakset.

Väliin nautin otteita Martti Jukolan Huippu-urheilun historiasta ja viipaleita Juhani Peltosen Elmosta ja kuuntelen hänen palkintokorokkeella Maamme-laulun sijaan soitettavaksi haluamaansa lempilaulua ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”. Maaritin tulkitsemana.

Paavo Nurmi muotoili taannoin: ”Ei sitä ennen maailmassa paljon rataa ajateltu. Kunhan oli sen verran tasainen, etteivät nilkat nyrjähtäneet.”

Mitä urheilu parhaimmillaan ja puhtaimmillaan on ollut? Kansojen ja rotujen esperanto.

Isänmaallista urheilumieltä teille muille, jotka uskotte kuulevanne selostajan uhon: Hyvä Suomi! Helsinki! Porilaisten marssi!

Kenttärauhaa:

IMMU