Kesänrakentajana

Kesäkuun aamu, kello tuskin viittä. Ystäväni, joskin läheiseni, herra V istui aamua kuistillaan. Kotikatajassa soi Bach, tuuli teki sen nähtäväksi, kuultavaksi.

Ikäisistä omenapuista toinen jaksaa vielä työntää valkoisia kukkiaan kuin häähuntua.

V oli jo käynyt läpi ”aamuhartautensa” – viisi tiibetiläistä liikettä. Ne loivat sielulle arkista pyhää, levollistavat ja löysäävät talutusnuoraa.

V vaalii yhä kykyään kolmen sekunnin primitiivireaktioihin. Hän ei tarvinnut paistinpannua teesien naulaamiseen, terävän floretin piston vain.

Ellei ikinä vihastu, se on pahankin sallivaa kesyyntymistä.

Näinkin V vihastui: luokkayhteiskunta on verosuunnittelevan talouseliitin, koneiden ja vempaimien koukuttamisen, aatteellisesti vähä-älymystön siis populistien ja sivistyksellisesti keskiluokkaisten, keski-ikäisten, keskivertojen manipuloima.

Nuoriakin neuvotaan matkimaan rikkaita. Osakeomistus alkaa kehdossa.

Oppositio ei halua tietää miltä syrjäytetystä tuntuu kun elämän seinät työntyvät lähemmäs toisiaan, lattiaan avautuu kuilu, suuri heiluri heiluu pään päällä.

Surutta he tahtovat rapauttavaa hyvinvointivaltiota, leikkata työttömyysturvaa, antaa palkkavallan työnantajille.

Jos viisas tietää (liki) kaiken niin ovela tuntee kaikki. Hyvät veljet saalistavat, sumentavat todellisuudentajun, saattavat naurunalaiseksi kaiken, pyhänkin, jota eivät ymmärrä.

Suvainnette muistuttaa, että Kain ja Abel olivat ensimmäiset veljekset.

V oli elämän luokkavieras – liian ujo, varautunut ja vetäytyvä. Kun seurassa on henkilö, jonka mielestä asioissa on kaksi puolta – hänen ja väärä, V vaihtaa pöytää.

Yhä teki mieli vaaliehdokkaille, jotka vakuuttavat kilpi kirkkaana, että ajavat minun asiaani: Mitä kilvestäsi on hangattu pois?

Mutta nyt V riisui haarniskansa nauttiakseen luomueväistään. Ne koostuvat yhä juurenmitasta murheen mustaa aromia, varrenmitasta teonsanaksi jalostettua toivoa ja terälehdellisestä jaettua iloa.

Kun juuret ovat vahvat, saa latva heilua tuulessa.

V oli onnellinen talossaan, jonka nimesi on As. Oy Enkelparventieksi.

Niin Bach vaihtui P. Mustapään läkkiseppä Lindbladin lauluun, jossa sanoja ei ole ollenkaan: ”Vain tuoksua mintun ja ruusun, / jota tuuli kantaa tullessaan, / vain tuoksua mintun ja ruusun, / tuo tuuli tullessaan…”

Kesänrantajarauhaa:

IMMU

+1
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu