Kielenosoitus

Äidinkieli, tuo elinkeinoelämän kannalta pelkkä kaupan este, on kriisissä.

Lukeva teini tuntee 50 000 – 70 000 sanaa, lukematon 15 000. Isänmaan kauppamiesten kannalta on etu, että nykyväki ei tunne enää ikivanhoja ilmaisuja.

Jokainen pöllimetsässä ahavoitunt maalaispoika tahtoo pamlata stadia tai finnengelskaa, you see.

Mullikassa, etenkin tänä kesänä, ovat siinneet slangi-ilmaisut kuten saundaa, biisi, hengailla. Ihan etusivulla asti. Kielenhuolto lie hunningolla, josko siitä välittää enää kukaan.

Ennen olivat kunnioitetut toimitussihteerit (itsekin olin iinä toimessa yli 10 vuotta), jotka tarkistivat jutuista paitsi faktat myös kieliasun. Nyt on tuottajia joista osa taitaa olla ikään kuin päivähoidossa toimituksissa.

Äidinkielessä ovat tiuhassa käytössä ilmaisut niinku, tota, ihan perseestä ja v-sana todistaa, että gynekologian perusteet ovat hallussa.

Välimerkeistä yleinen on ööö-ööö.

Ääni- ja kuvamedioissa toistuu: Olette tehneet, olette sanoneet. Ihan koulutettujen puheessa. Kun teitiellessä, tuossa unohdetussa kohteliaisuustyylissä, tarkoitetaan yksilöä niin sehän on: Olette tehnyt. Olette sanonut.

Minulla on vankka pohja äidinkieleen. Yhä paras oppaani on E.N. Setälän Suomen kielioppi kouluajoilta.

Häpeän problematiikkaa kielestä jouduin itsekin pohtimaan kun ainoa suursaavutukseni, tyttäreni Timjami, kiiruhti ala-asteikäisenä tyköni Hän oli tuohtunut kuinka hävettää, etten ole opettanut hänelle oikeaa puhetta.

Kaverit eivät ymmärrä semmoisia sanoja kuten päkistäminen, röplyyttäminen, sottaileminen, pönttö-örvelö, värnäke, uivelo.

Minä siihen, että sinulla onkin nykymaailmassa oma käsiala. Sanojen rikas, aivojen aikidoa muistuttava kielen käyttäminen on sivistynyt tapa näyttää moukille kieltä.

Sanat ovat hengen lantaa mutta eivät ne sontaa saa olla.

Kielenrauhaa:

IMMU