KIelenosoitus

Selasin eilen aamulla pitkästä aikaa kärpäslätkää nimeltä Savon Sanomat. (Se tulee yhä meille vaimon vaatimuksesta.)

Pääkirjoitussivulla (!) oli Santtu Paanasen, ilmiselvän maalta kaupunkiin päässeen pojan, ”kolumni”, teelemä, jossa todetiin, että kulttuurissa kritiikillä ei ole kysyntää, arvio ei trendaa, arvostelu ei inspaa.

Oliko kesäpojan muotoilu satiiria vai oliko hän tosissaan muotoilujensa vuoksi.

Vai onko hän uusi Mikael Agricola?

Tänä aamuna selasin leheä uskaliaasti taas. Samainen poika otsikoi: Kuopiorockin laitamilla saundaa rokki.

Ai armon luoja! Eikö lehdessä kukaan enää huolehdi kielestä? Olin kymmenisen vuotta arvostetulla ja vastuullisella toimitussihterin tuolilla. Jokainen juttu luettiin ennen lehteen menoa. Kieli siistitittiin.

Nyt olin jo liki tottunut niinku-tieteilijöiden puheeseen ja teinityttöjen v-alkuisen jalkovälimerkin tiuhaan käyttöön.

Eli onko jo koittanut uusi kieliaika? Kuka muistaa E.N. Setälän kieliopin jota puursin koulussa?

Setälä muuten kirjoitti 1917 Suomen itsenäisyysjulistuksen.

Korrekti kieli sai aateloinnin kirjallisuudenopettajani Annikki Solalan ja kirjallisuuden professorini Hannes Sihvon myötä.

Sitä kutsuttiin tannoin sivistykseksi.

Kieli toki uudistuu mutta ei toivottavasti santtupaanasten lailla.

Muistan aina kun tyttäremme Timjami porhalsi alakoulusta kotiin tuohtuneena:

– Miksi et ole opetttanut minulle oikeaa kieltä? Kaverit eivät ymmärrä mikä on pönttö-örvelö, sottaileminen, päkistäminen, uivelo, röplyyttäminen.

Minä:

– Mutta muista että sinulla on kuitenkin oma perinteinen suomenkieli. Voit näyttää siis ymmärtämättömille kieltä.

Hän taisi ymmärtää. Hänestä tuli kielen ammattilainen.

Kielirauhaa poskessa:

IMMU