Kielenosoituskapina

Toimittajana tunsin olevani vallan vahtikoira. Hikoilinkin koiran tavoin, kielen kautta.

Nyt HS:n aina mainio Teema-liite (108 s.) on omistettu suomen kielelle. Siinä kysytään miksi englanti jyllää, kielioppi horjuu, sanat katoavat.

Yhden artikkelin otsikkona on ”Me ei osata enää suomea”. Joka kahdeksas nuori lukee jo niin huonosti, että hän ei tahdo selvitä. Heille riittää niiku ja tota ja finnengelska.

Etenemme kohti luku- ja kirjoitustaistoisten eliittiä.

Kaikki tiedämme että isänmaan kauppamiehet pitävät äidinkieltämme vain kaupan esteenä.

Koko ajan keksitään uusia sanoa: aavepyörä, diginomadi, huoneliha….

Tuo pani pohtimaan omaa suhtautumista kielen uudistumiseen.

Edelleen on niitä, jotka väittävät kielemme pitää pysyä ennallaan. Tätä mieltä olen, ihan heh-pohjalta.

Murteet ja maalaissanasto ovat nousseet taas esille. Tutkijat väittävät että olipa kaupunkilainen tai maalainen sanasatomme perustuu maalaisuuteen.

Kannatan kielen uudistamista. Mutta kiistän kohdaltani etenkin maalaiskielisyyteni jyrkästi. Suvainnette retroilla tuon todistaakseni:

En ole maalla käynyt kuin pakon edessä lapsena perunnannostolomalla. Asvaltilta en poikkea. Joka muuta väittää, ei näe metsää puilta.

Kulttuuriperinnön vaalijat jotka vahvistavat meidät yhä Junttilan tuvan asukeiksi, ovat tieteen pahnanpohjimmaisia. He heiluvat kuin siat vatukossa. Heidät ottaa vielä ohrakyrsä.

On käsittämätöntä, että porsaanreikä maalaiskuvastosta on esille talikoitu. Semmoista vaaliva tutkija on pukki kaalimaan vartijana. Sopii keikailla kukkona tunkiolla, mutta vielä me monikulttuuriset ja kirjakieliset kaupunkilaiset näytämme mistä kana kusee. Kauan ei kunnian kukko laula.

Parhaan sadon kirjoittajakin korjaa vain kaupungissa. Jos häntä ängetään puun ja kuoren väliin, niin kyisen pellon kyntämistä on kirjoitustyö. Siinä ovat lukijallakin puurot ja vellit sekaisin ihan ruutukaava-alueella.

Eikä lähiöväkeäkään kannata lähteä sahaamaan silmään. Siinä jää rysän päältä kiinni.

Sen verran on oltu pappia kyydissä, että pussissani ovat puhtaat jauhot. Ei elämä ole kaksilla hevosilla ajamista. Vaikka siitä kielentutkijat vettä myllyynsä saisivatkin.

Totta kai heitä piisaa, jotka haluavat lyödä kaupunkilaisten puhetapaa kuin vierasta sikaa. Mutta ehei, me näytämme heille närhen näpöttimet. He saavat kulkea kyläraitilla jonossa kuin köyhän talon porsaat.

Kyllä hevosenleikkiä pitää ymmärtää, mutta tässä kielikysymyksessä lyödään kyllä koko suomalainen edistys teuraaksi.

En minä sillä, että sukset olisivat ristissä kieliväen kanssa lopullisesti. Mutta ei vara venettä kaada. Äkkiä siinä on ojasta allikossa. Koko touhu on sotkuista kuin kalakontin pohja.

No, jos kielentutkijoilta onkin karannut pappatunturi käsistä, niin ei meidän kaupunkilaisten kannata päreitämme polttaa. Se on selvä pyy.

Mutta vapaata riistaa ei pidä suostua olemaan. Sammakoita voi kuka tahansa laskea suustaan, mutta jos kaupunkilainen moiseen lankeaa, nauravat sinä naurismaan aidatkin.

Maalaiskieliväitteiden, muka kulttuuriperinnön soihtuna, sopii häipyä kuin suolistokaasu Saharaan.

Vakavasti E. Lönnrotin ajatuksin: On turha yrittää määrätä elävälle kielelle järkkymättömiä sääntöjä.

Kielenrauhaa:

IMMU

+1
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu