Kiireenpilkkaa

Melko haipakkaa on nykymeno. Joka paikkaan rynnätään, jopa ihmisen sieluun, kuin halpahallin aleen. Ovat pikaruoat, pikajunat, pikakassat, pikavuorot. Jopa Taivaan Isän viipyileväksi tarkoittama elämän paras nautinto, sylien kohtaaminen, on pikapano.

Sopii muistaa mitä Tuntemattoman sotilaan Koskela sanoi ”Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei synny kuin kusipäitä mukuloita.” No, vaikka kun nykyliikennettä ylinopeuksineen seuraa, niin johan oli Koskela kaukokatseinen.

Kademieltä nostattaa välillä se, että en syntynyt haja-asutusalueelle. Maalla on kiire vain kasvukauden aikana, kaupungissa aina. Joskus tekee mieli kysyä ainaiskiirehtijöiltä, että helvettiinkö on hätä.

Kaikkineen nopeuden kanssa on syytä olla varovainen. Äkillisestä pikarakastumisesta toipuminen vie monelta loppuelämän. Päälle jää epäilys, että josko se olisikin ollut monityydyttävämpi kuin se nahistunut parisuhde, johon on juuttunut.

Tämä ylipuuhakkuus saattaa olla vallanpitäjien oveluutta. Jos ihminen pysähtyisi tuumailemaan, hän saattaisi oivaltaa, että onkin jujutettu sahaamaan sitä oksaa, jolla piti niin tukevasti eläkkeelle asti istua. Tosin se oksa kannattaakin sahata, jos oivaltaa, että siihen sinut aiotaan hirttää.

Kirjallisuudenkin on hötkyily pilannut. Oli se niin ihana lukea Alastalon salia, jossa isäntä valitsi hyllystään piippua. Sivuja oli 40!

Tai kun Kalle Päätalo levitti voita ruispalaselle. Kun yhdennellätoista sivulla päästään jo alustavasti alaleuan raottamiseen, niin se ravitsee niin.

Lopulta on niin, että kiirettä vaatii vain kirppujen jahtaaminen.

Kun hiekka tiimalasissani on valumassa loppuun, aion pyytää, kiireettömin äänenpainoin läheisiltäni, että auttakaa, jos suvaitsette, minut selälleni Artekin sohvaani ja sytyttäkää kämmenieni väliin tuohus.

On tietysti mahdollista, että paikalle kiiruhtaa, taivaallisen noutajan sijasta, joku vaihtoehtopuoskari tunkemaan tuohusta korvaan pelastaakseen minut elämälle. Silloin kurotan sängyn jalan juuresta grappaa ja totean, että ei kiitos, ei kynttilää korvaan vaan nakit silmille, levollisesti.

Rauhaa kiiruhtajille:

IMMU