Kiireenpilkkaa

On musta perjantai, siis kiire hankkimaan kaikkea, jota ilman voisi elää. Kiirettä suvaitsen vain Hänelle: Juokse Jeesus, joulu on kannoillasi!

On todistettu, että jo pelkkä mielikuva kiireestä haittaa ajattelua. Aikapula altistaa vahingoille ja kärsimättömyys nostaa verenpainetta.

Melko haipakkaa onkin nykymeno. Joka paikkaan rynnätään, jopa ihmisen sieluun, kuin halpahallin aleen.

Ovat pikaruoat, pikajunat, pikakassat, pikavuorot, pika-ajattelijat. Jopa Taivaan Isän viipyileväksi tarkoittama elämän paras nautinto, tuoksuvien sylien kohtaaminen, on pikapano.

Sopii muistaa mitä Tuntemattoman sotilaan Koskela sanoi ”Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei synny kuin kusipäitä mukuloita.”

Joskus tekee mieli kysyä ainaiskiirehtijöiltä, että helvettiinkö on hätä.

Kaikkineen nopeuden kanssa on syytä olla varovainen. Äkillisestä pikarakastumisesta, vaikkapa juhannuksena toipuminen turmelee monelta loppuelämän. Päälle jää näet ikiepäilys, että josko se olisikin ollut monityydyttävämpi kuin nahistunut parisuhde, johon on juuttunut.

Kirjallisuudenkin on hötkyily pilannut. Oli se niin ihana lukea Alastalon salia, jossa isäntä valitsi hyllystään piippua.

Tai Kalle Päätalo levittäessä ohutta kerrosta voita ruispalaselle. Kun yhdennellätoista sivulla päästään jo alustavasti alaleuan raottamiseen, eväs ravitsee jo niin.

Hiekka, tiimalasissani on valumassa loppuun. Aion pyytää, kiireettömin äänenpainoin, läheisiltäni: Auttakaa, jos suvaitsette, minut selälleni Artekin sohvaani ja sytyttäkää kämmenieni väliin tuohus.

Sitten kurotan sohvan jalan juuresta tilkan grappaa ja totean, että ei kiitos, ei muita kynttilöitä pelkän näön vuoksi vaan nakit silmille. Heh!

Eikä rukouksia tai puheita vaan muistelo, että vaikka hän oli ulkoisesti epävarma ja sisäisesti ylimielinen niin loppupäätelmäksi: Hänestä ei juurikaan ollut harmia.

Viipyilevää rauhaa sanan majoilta:
IMMU