Kiitos kirjaimista, Anton Pavlovitš

”Minun kaikkein pyhimpäni on ihmisen terveys, viisaus, rakkaus ja absluuttisin vapaus oakosta ja valheesta. Siinä ohjelma jossa pitäytyisin jos olisin suuri taiteilija,”
Niin kirjoitti Anton Pavlovitš Tšehov, kirjailijamestareista vaatimattomin.
Hänen syntyi 160 vuotta sitten 29.1. 1860 Taganrogissa kauppiasperheen poikana.
Joka aamu alkoi pelossa: ”Saanko tänään selkääni…”
A.P. opiskeli lääkäriksi eikä jättänyt työtään edes kuuluisana kirjailijana. Kun kolera levisi, hän lähti aamuyöstä tuiskuun ja pimeään eikä ottanut maksua kuin rikkailta.
Hän oli pidättyväinen mutta sitä selitti ujous ja vaatimattomuus, ei pyrkimys torjua.
Tšehov aloitti kirjoittamalla lyhyitä pilajuttuja ja ehti näytelmäkirjailijaksi ja novellistiksi, joka kehitti novellin eeppiselle, polyfoniselle tasolle.
A.P. torjui joutilaan kulttuuri- ja loiselämän. Se oli hänen tuomionsa porvarillis-kapitalistille yhteiskunnalle vaikka hän ei ollut Marxia lukenutkaan.
Hänestä kameleonttimainen mukautuminen ei saa aikaan mitään maailmassa. Eli: purista itsestäsi pois orja, vaikka kyynelpisara kyynelpisaralta.
Mutta alistamisen taito kultivoituu maailmassa yhä: rasisimi, fasisimi, miltarismi.
Kiinnyin Tšehoviin kun lukion äidinkielen naislehtorini lahjoitti minulle ylioppilaskeväänä, salapäin, novellin Nainen rantakadulla. Matkustin Jaltalle tarkastamaan onko Anna Segejevna siellä sylikoiransa kanssa.
Pääsin ulkomaalaisena hänen maatilalleen Melihovoon. Se sijaitsee neuvostoaikaan kielletyllä alueella.
Siellä hän kirjoitti mm. Lokin, novellit Musta munkki, Sali n:o 6, Taiteilijan tarina, Elämäni.
Matkustin läpi Siperian Tšehovin hengessä. Siellä tajusin, että maailman ymmärtäminen ei ole mysteeriin tunkeutumista vaan sen vastaanottamista, elämää siinä, sen kanssa, sen lävitse, sen turvin.
Aina vien tuohuksen hänen haudalleen Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa. Siellä on vain vaatimaton pieni valkoinen kivi tekstinään vain: A.P. Tšehov 1860-1904.
Luostarin katveessa muistelen kuinka Tšehov haaveili askeettisesta elämäntavasta: ”Jos luostareihin otettaisiin uskonnottomia ja jos ei tarvitsisi rukoilla, ryhtyisin munkiksi.”
Siinä haudalla esitän hiljaiset terveiset:
Kiitos kirjaimista, Anton Pavlovitš, kiitos että sain taivaltaa Teidän seurassanne kohti elämän kultaista leikkausta, jossa hyve ja oikeudenmukaisuus kohtaavat.

IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu