Kinkkuelämää

On taas se aika: markkinoiden jänisräikkä roikaa, kulkuset kilisevät turhuutta, tylytkin hurskastelevat heinillä härkien kaukalon.
Varoitankin nasaretilaista kulkurifilosofia: Juokse Jeesus, joulu on kannoillasi.
Mutta on joululla puolensa. Ehta sydänlämpö herkistää aina. Siitä alla tuokiokuva.
Tasa-arvoistuvassa maailmassa jako naisten ja miesten töihin on jo horjuva käsite. On kuitenkin suorite, joka on kuulunut itseoikeutetusti miehille – joulukinkun hankinta.
Suvainnette päivittää:

Hei kulti! Soitan marketin edestä. Sain pätökinkun. Ostin sisäfileetäkin sille nirppanokkasiskollesi. Hahhaa… Mutta sopiiko, että poikkean pubin kautta? Otan yhden pitkän ikään kuin palkkioksi puurtamisesta lihan perässä. Totta kai vain keskaria. Tulen yhtä kiitoa sen jälkeen. Niinhän on sovittu.

●●●

Hep! Minä tässä vielä. Otin tiskillä keskarin. On, on lihapaketti tallessa. Portsari Arska vahtii sitä haukkana Mitä? Juu, tulossa olen. Mutta voitko ajatella rakentavasti tovin. Et ikinä arvaa kuka askelsi äsken sisään. Masa! Kai nyt Masan muistat? Oltiinhan samalla riparillakin ja me sitten intissä, RUK:ssa asti Että jos otan toisen sen kanssa? Voit luottaa. Täydellisesti. Mikä on sovittu, se pitää. Pusipusi.

●●●

Haloja! Minä vain tässä. Että nukkumassa jo? Älä, älä sulje puhelinta. On nimittäin sillä tavalla, että on päässyt vähän tapahtumaan. Soitan Lahdesta. Niin. Hyppyrimäet kimmeltävät iltavalaistuksessa. Taksilla. Tietysti taksilla. Masa maksoi firman piikkin. Hän halusi esitellä ikonikokoelmansa. Ei, ei se mikään roisto ole. Rehellisesti Venäjältä tuotuja. Possu köllöttää Masan jääkaapissa. Tulen. Yöjunalla. Rakastan, ikuisesti.

●●●

Haloja? Minä tässä. Ettäkö olit vastassa? Myöhästyin, anteeksi nyt. On hiukka livennyt. Ota tukea pöydänkulmasta. Soitan Jerusalemista. Israelin pääkaupungista, Öljymäki on liki vieressä. Lentämällä Masan firman laskuun. Hulluko? Tuo on nyt osoittelevaa. Masan avovaimo on täällä komennuksella ja Masa tuli tänne jouluksi. Oli unohtanut hankkia kinkun. Täältähän ei saa sikaa. Ja kun minulla oli liha valmiina, niin en voinut olla antamatta vertaistukea kaverille. Ettäkö miksi minä mukana? Masan avopuoliso on kuulemma tuhottaman huono ruoanlaittaja, tuskin saa säilykepurkkia auki. Joten Masa pyysi jos minä tulisin kinkunpaistoon. Meidänkin sukujouluissa, kuten muistat, kinkkuni on aina ollut aattoillan ylistetty kohokoht…(klik)

IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu