Kipuvarsi

Askelsin Valkeisenlammen viertä. Olin juuri lukenut turhista sairausepäilyistä. Monet popsivat pikkusärkyyn kipupillereitä samaan tahtiin kuin viinan lemua peittelevä pureksii Sisuja.

Oireista pelokas hakee aina pahimman vaihtoehdon, ahdistunut kun tarkkailee herkeämättä itseään.

Sairairaushuijaus on uuraasti käytetty. Minulla oli työtov, no, samassa työpaikassa ollut, jonka käsi työteliään homman uhatessa oli työterveyslääkärin ovenkahvassa ennen kuin esimies oli saanut lauseensa loppuun.

Kerrotaankin että hänen potilaskortissa luki jpk eli joka paikasta kipeä.

Hän oli keksinyt sairastavansa paniikkihäiriötä. Paniikki häiritsi tosin muita…

Kaiteeseen nojasi olkaveljeni Ojarumpu. Kangaskassi taas nojasi sääreen.

– Ruokaa olet ostanut..

– En ruokaa vaan evästä, vastasi Ojarumpu, heläytti kassia ja ojensi paperin:

– Tässä lähtölähete. Kävin lääkärissä. Puoskari, ystävämme muka, koputteli ja käski lukemaan ukaasin vasta kotona.

– Mikä vaivaa?

– Luin äsken lääkärikirjaa. Paljastui, että minulla on lukuisia addiktioita, maksavaurio, sydänvika. Pulssi, hakkaa 120 kertaa minuutissa ja äkkiä ei tunnu lainkaan. Minulla on myös taliköhnäihottumaa, tasapainohäiriöitä, päänkivistystä, kännykkäsäteily siis kovertaa kalloa ontoksi…

– Mistä päättelit?

– Oireista. Ainoa mitä ei vielä ole niin vettä polvessa.

– Ajattele mikä kohde olet lääketieteen opiskelijoille. Enää ei tarvitse kiertää osastoilla. Riittää kun tutkivat sinua. Säästötalkoot lisivät.

– Iva paljastaa tylyn luonteesi. Mutta koska olet olkaveljeni, niin luetko tämän viimeisen voitelun ääneen.

Minä luin:

– Määrään Sinulle, ikäsi huomioiden, kaksi ateriaa runsaalla salaatilla päivässä, kalaa on syötävä kahdesti viikossa. Älä syö mahaa turvoksiin. Iltaisin vain yksi lasillinen toscanalaista punaviiniä, Kolmesti viikossa on käveltävä keskiriuska lenkki. Ja ennen kaikkea vältä asioita, joita et ymmärrä, kuten lääketiedettä.

– Heleketti! älähti Ojarumpu.

Tai ei hän älähtänyt heleketti vaan jotain paljon rehellisempää. Minä taas muotoilin:

– Älä huoli. Epäily on aina ollut tieteellisen ajattelun emo. Joskin lääkärikirjan käyttäisin sinuna mökkikiukaan sytykkeenä.

Ojarumpu silmäsi tylyn pejoratiivisesti ja loittoni.

Jäin tuumaamaan, että voihan toki olla Ojarummulle, kuten jopa minullekin, hyväksikin tutkia itseään välillä fyysisesti eikä aina vain kaivella tapuliaan, sielun mustaa juurakkoa väännellen.

Ja vielä: jos vastaanne torilla osuu hölskyvä mies, niin Ojarumpu se vain on. Hänellä on silloin jo vettä polvessa.

Hautarauhaa:

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu