Kirja, muistatko kun…

Lukeminen on ollut elämäni toiseksi paras nautinto.

Parasta estää kotikasvatus julkisesti käsittelemästä.

Viimeisimmät suuret lukuhetket olen kokenut naisten kautta.

Liki hypin ilmaan kun kanadalainen Alice Munro sai Nobelin 2013.

Nyt läpiluvun alla on venäläinen novellisti Ludmila Ulitskaja. Viimeisin käännös on Sielun ruumis (2021).

Molempien naisten kirjaimet kutoo yhteeen A. P. Tšehovin henki.

Hänen novellissaan Rattailla sanotaan näinkin, minuakin vuosikymmenet elähdyttäneesti:

”Käsittämätöntä on sekin hän ajateli, miksi Jumala antaa komean ulkomuodon, ystävällisyyden ja surulliset lempeät silmät heikoille, onnettomille, hyödyttömille ihmisille ja miksi näistä pidetään niin paljon.”

Munro ja Ulutskaja jatkavat juuri tätä perintöä. Siksikin näitä naisia lukiessa tuntee halua olla mutkattomampi, rehellisempi, enemmän kuin oma itsensä.

Ja: parasta kunnioitusta lukijaa kohtaan heilläkin on riittävän ajoissa pantu piste.

Tässä se on.

Lukurauhaa:

IMMU

+4
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu