Kuhan jottain eli lippujuhlapäivä

Marskin syntymäpäivä ja lippujuhlapäivä. Jo vuosikymmenet olen valmistanut 4.6. ruoaksi Marskin kuhaa Savoyn ravintolan resepetin mukaan.

Monimutkainen se on kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Niin teen reservinupeerista itseni aseettomaksi järkeillyt kuin olenkin. Juhla-aterialla aseeni ovat veitsi ja haarukka.

Luulen haluavani aterialla vain osoittaa, että olen tosiasiassa isänmaallisempi kuin kantapäitään kopsuttelevat, joille – jos roisi sotilaskielenkäyttö suvaitaan – valuvat paskat pöksyihin mikäli he joutuvat tosikeskitykseen.

Että vastenmielisyyteni militarismia (se on tyystin eri juttu kuin ehta maanpuolustus) kohtaan ei hupenisi niin kertaan ruoan päälle paria kirjaa.

Ensimmäinen on Voltairen Candide.

”Tuolla makasi henkitoreissaan nuoria naisia, joiden vatsat oli viilletty auki sen jälkeen kun he olivat tyydyttäneet joidenkin sankarien luonnollisia tarpeita, toiset huusivat puoliksi palaneina, rukoilivat, että heidät vihdoin tapettaisiin.”

Eikä sovi unohtaa kunnon sotamies Švejkiä kommentoimassa sotarovastin saarnaa:

”Kyllä se tulee olemaan hienoa, niin kuin sotarovasti kertoi – kun päivä kallistuu lepoon ja aurinko kultaisine säteineen painuu vuorten taa ja kun taistelukentältä kuuluu kuolevien viimeisiä huokauksia, kaatuneitten hevosten korahduksia, haavoittuneiden ähkettä ja väestön vaikerrusta kun liekit heidän palavista kodeistaan hulmuavat taivaalle. Pidän kovasti tuommoisesta korkeamman asteen hölmöilystä.”

Rauhaa ruokapöytään Sinullekin:

IMMU