Kukkaputki

Unohtaminen on tunnetusti taitolaji.

Mikään ei siis ystävältä unohdu niin nopeasti kuin hänelle tehty hyvä teko.

Rakkaussuhteen päättyessä ei pidä ryhtyä unohtaakseen juomaan. Moni unohtaakin mutta jatkaa juomista.

Moni kosiomatkalle lähtiessään ottaa silmät mukaan mutta unohtaa korvat kotiin.

Nuorena syleilin erästä Mallua kerrostalon rapuissa. Kohta koputti tuikea mummeli sateenvarjolla olkapäähän ja osoitti kylttiä ”Asiaton oleskelu porraskäytävässä kielletty”. Muotoili vielä, että onko pojalta lukutaito unohtunut.

Jätin sanomatta, vaikka mieli teki, että ei ole unohtunut mutta itse asiaan tässä on tarkoitus päästä.

Tuota tuumasin Valkeisenlammellani. Jo rähvelsi rinnalle Ojarumpu, olkaveljeni. Yllä nuhjuinen tuulipusero, housut niin kurtussa, että vikkeläsorminen haitaristi olisi loihtinut pöksyillä Kruunmarjaanan polskan.

Uumoilin Ojarummulla olevan hunajaiset päivät. Vaimonsa kun oli äitinsä luona käymässä.

Minulla yhdisteli. Ojarummun kelkka heittelehti siis parisuhdeongelmien hyisessä rännissä. Yritin udella:

– Kunne askellat päämäärätietoisesti?

– On asioita, verhoutui Ojarumpu salaperäisyyteen vaikka kuulin kuinka pään sisus kilkatti kuin morttelin pohja.

Sitten hän sanoi äkillisesti:

– Ei teillä olisi ylimääräisiä annansilmiä?

Hallitsin itseni mestarillisesti, en nauranut – ulospäin:

– Kappas! Upea tapa ylistää vaimon paluuta. Mutta ei ole annansilmiä. Kävisikö ylivuotinen kanerva?

– Saateri, sanoi Ojarumpu siihen tai oikeastaan hän sanoi jotain rehellisempää ja jatkoi:

– Hehkeitä annansilmiä tarvitaan nyt kaksin kappalein. Kun puolisoni loittoni äitinsä luo niin hän käski minun kastella kukat. Syistä, joihin en kaipaa kommenttiasi, kastelu tauottui liiaksi. Unohdin että jo huomenna hän palaa…

Katse kertoi miehestä, joka tunsi itsensä uhanalaiseksi kuin muuttohaukka. Onkohan niin, että pieneen syntiin langenneet hyväsydämiset ja pahaa tarkoittamattomat, sielultaan kiltit pyhät miehet katuvat aina raskaimmin? Myös unohtamista.

Kukkarauhaa:

IMMU