Kulttuuria varrastamassa

Kulttuuri – tuo hetkien suuri syventäjä.

Juuri nyt on kulttuuripalkintojen jakamisen aika. Siinä on hyvä syy olla eläkkeellä. Ei ole pakko olla paikalla.

Kulttuuriin pätee mansikkahillosääntö: mitä laajemmalle sitä levitetään, sitä ohuemmalti sitä on.

Kun nuorena luin A.P. Tšehovin novellit ja Dostojevskin Idiootin niin päätin, etten ikinä tärvele omaa, läheisteni ja mahdollisten lukijoiden elämää luovuusharhoilla.

Vavahdin tajutessani, että Wagneria voi kuunnella ilman Hitleriä, Bachia ilman Jumalaa ja Sibeliusta ilman nationalistista paatosta.

Voin katsella Aimo Kanervan kuusia kymmeniä minuutteja.

Siksi vieraannuin himphampun pyhittämisestä kulttuuriksi. Huonosti piirretyt sarjakuvat ovat kaunokirjallisuutta, installaatiot kuvataidetta, iskelmäjollotukset rock-”lyriikkaa”.

Elokuva ja teatteri ovat demokraattisimmat lajit: kuka tahansa saa niihin verorahaa.

Tuota tuumasin askeltaessa Valkeisenlammen viertä kohti kirjastoa. Kohta rinnalle rähvelsi Ojarumpu, olkaveljeni. Otin aloitteen:

– Mikä on huikein kulttuurielämykseksi?

– Äiti pakotti pianonsoittoon. Lopulta kysyin musiikinopettajanaapurin mielipidettä taipumuksistani. Rouva äsähti naapurien hankkineen soittotuntieni vuoksi metsurin kuulosuojaimet. Kehotin häntä kertomaan sen äidille. Näin vapauduin Huck Finnin luovaan seuraan.

Mainittakoon että Ojarummusta kehittyi aikuisiällä taidokas pianisti.

– Mitenkä ulkoliikuntakulttuurisi?

– Mieluusti matkaisin keväällä Pariisiin Sartren lempikahvilan Cafe de Floren terassille pelaamaan dominoa. Varastin sieltä taannoin tuhkakupin parhaalle päätoimittajalleni Mauri Auviselle. Hänen pyynnöstään koska tiesimme Hemingwayn istuneen usein siellä.

Kulttuuriteko. Eikö vaikka?

Kuvataiteissa tiesin Ojarummun kumartavan Rafaelin sarkofagin ääressä Pantheonissa Roomassa ja Rafalein loggioisa Vatikaanissa.

Kirjaston ala-aulassa oli, no, toritaidenäyttely. Ojarumpu juuttui tuijottamaan tekelettä, jossa oli punainen mummonmökki välkeän veden rannalla. Taiteilija itse uteli, sinutellen:

– Haluatko ostaa taulun?

– En, mutta haluaisin tietää missä päin vietätte kesänne? syvensi Ojarumpu kulttuurihetkeä, teititellen.

Loittonin, hissukseen, syventymään kirjastovirk..no, klassikkokirjojen tuoksuun.

Eli ei kaikkea pidä ottaa tosikkokirjaimellisesti, Rauhaa siis Sinullekin taiteen harhoissa:

IMMU

 

 

 

 

 

 

 

 

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu