Kuoleman aivoleikkuri

Lähestyvää marraskuuta sanotaan kuoleman kuukaudeksi. On siis aika kerrata Leo Tolstoin
Ivan Iljitšin kuolema (1886, 112 s.) Ihan itseäni varten. Isäni kuoli marraskuussa 44-vuotiaana.
Kuolema leimasi Leo Tolstoinkin elämää. Äiti kuoli hänen ollessaan kaksivuotias. Isä menehtyi ennen kuin Leo Tolstoi ehti täyttää kahdeksan. Toinette-täti, jota hän rakasti kuin äitiään kuoli myös. Tolstoi joutui hautamaan 13 lapsestaan useita. Kun Tolstoi oli 60-vuotias, Vaimo synnytti Vanitškan, josta Tolstoi toivoi työnsä jatkajaa. Poika eli seitsenvuotiaaksi.
Ivan Iljitšin elämä oli mitä tavallisin, yksinkertaisin ja mitä kauhein.
Vaimokseen hän löytää viehättävän Praskova Fjodorovnan. Heille syntyy kaksi lasta, poika ja tytär.
Avioliitto ei sitten täytäkään toiveita. Vaimo nälvii miestään, järjestää karkeita kohtauksia.
Sitten hän saa viran Pietarista, hommaa perheelle upean asunnon ja remontoi sen. Sitten hän kiipesi tikkaille näyttämään hidasälyiselle tapetoijalle, miten halusi tapetit. Ivan Iljitš putoaa ja lyö kylkensä ikkunan kahvaan.
Lopulta Ivan Iljitš menee lääkäriin. Hän vaivaantuu lääkärin teennäisestä tärkeydestä ja koputtelusta. Lopulta todetaan, että vaiva on umpisuolessa ja irronneessa munuaisessa.
Tuskiensa vallassa Ivan Iljitš tajuaa kuolevansa. ja joutuu vuoteenomaksi.
Ivan Iljitšin suurin kärsimys tässä saattohoidossa on valhe. Hänen muka piti vain hoitaa itseään ja pysyä rauhallisena, niin kaikki kääntyy hyväksi. Tuo valhe hänen ympärillään ja hänessä itsessään myrkytti yhä pahemmin hänen viimeiset päivänsä.
Vaimo liehuu puoskareiden ympärillä silkkipuvussaan ja Ivan Iljitš tajuaa vihaavansa vaimoaan luitaan ja ytimiään myöten.
Hän alkaa kivuissaan pohtia elämäänsä. Mitä kauemmas lapsuudesta edetään, sitä mitättömimpiä ja kyseenalaisempia ilot olivat.
Lopulta kuoleman sijaan tulee valo. Hän vetää henkeä, pysähtyy kesken hengenvedon, oikaisee jäsenensä ja kuolee.
Teosta on suositeltu, vakavissaan, lääketieteen opiskelijoiden kurssikirjaksi kuolemasta. Kirjaan liittyy myös Leo Tolstoin oma kirjoitus ”Kuolemaa ei ole”.
Siinä hän pohtii, että väärin suuntautunut lääketieteellinen tietämys pyrkii lykkäämään kuolemaa hinnalla millä hyvänsä ja saa ihmiset toivomaan, että he voisivat välttää kuoleman, ja riistää heiltä siten moraalisen elämän tärkeän kiihokkeen.
Toinen lisä kirjassa on Torsti Lehtisen artikkeli ”Vihreän sauvan salaisuus, Leo Tolstoin käsitys kuolemasta.
Tämä Tolstoin lyhyt kertomus Ivan Iljitšin kuolemasta on omalla tuskallisella tavallaan kuolemaan opastava.
Jospa voisi taas sanoa sen näin: Ei kuolema ala kun elämä loppuu. Kun elämä loppuu, loppuu myös kuolema.
IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu