Lahjat on?

Jokainen ihminen on lahjakas ainakin yhdessä asiassa: yliarvioidessaan oman ja lastensa lahjakkuuden ja älyn.
Sekin tuli mieleen lukiessa kasvatustieteiden professori emeritus Kari Uusikylän uutuuskirjaa Lahjakkuus (287 s.).
Lahjakkuus on pitkitettyä kärsivällisyyttä, opiskelemista, ahkeraa harjoittelua. Se vaatii kestävät perslihakset. Voi sanoa että kultaus kuluu, siannahka kestää, olipa kyse tieteestä, kulttuurista, urheilusta.
Jokainen näkee lähipiirissään, työpaikallaan, julkisuuden henkilöiksi kutsutuista, että hyvä itsetunto tarkoittaa heillä pöhöttynyttä egoa.
Työpaikallani oli parikin Mensan testiin menijää. He uhosivat kirjoittavansa tulokset saatuaan jutun. Yhä odotan niitä juttuja.
Suvainnette arvella, että kun älyä on verrattu terävään miekkaan, se taantuu narrin tiukuseksi, ellei sitä pane välillä vaikenemisen tuppeen.
Parhaita keinoja on vaihtaa pöytää. Mikään ei kiukuttane ihmisiä enemmän kuin se, ettei kiinnitä heihin huomiota.
Tunnen monia joille elämä on peli. Jos viisaasti lahjakas tietää paljon niin ovela tuntee kaikki.
Muuan pelimiessortti ovat statushakuiset moniosaajat. He tietävät kaikesta ja osaavat kaikkea vähän, mitään eivät kunnolla. Juuri heitä on hankala saada eläkkeelle…
Mutta menestysohjeena heille voi siteerata Lauri Viitaa:
”Vois’ koirana vaakunakilpeä kantaa / ja viisaan mainetta niittää / kun taitaisi sievästi tassua antaa / ja hännänhuiskeella kiittää.”
Toisen lahjakkuus on monessa työpaikassa yläkierteeseen pyrkivälle uhka. No, pyrkyriltä se vaatii eräänlaista lahjakkuutta – toisen lahjakkuus on havaittava ajoissa, että menestys voidaan estää. Joko väheksymällä, syrjimällä tai erottamisella. Minunkin työpaikassani muuan kyykytti paria lahjasta tyyppiä niin raskaasti, että he erosivat itse. Saivat siis vapauden.
Tunnen lahjakkaita ja älykkäitä (termi jota viskellään holtittomasti) tiedemiehiä, kirjailijoita, muusikoita, kuvataiteilijoita, joilla on myös kaikki taviksen ominaisuudet. He ovat usein liian ujoja, liian vetäytyviä, varautuneita vaahdotakseen kaikesta maan ja taivaan välillä. Heidän seurassaan on palkitsevaa välillä vain vaieta.
Eli ammattiaan voi ihailla rakastamatta välttämättä itseään.
Sen voisi kirkastaa näinkin: olla kokopäivätoimisesti lahjakas on uuvuttavaa.
Lahjakasta päivää:
IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu