Liki liikkuja

Hyötyliikunnasta on taas, hengästymiseen asti, paasattu

Sen tyydyttävintä ja miellyttävintä lajia, tuoksuvien sylien kohtaamista, en käsittele julkisesti. Äidin ja isosiskon jämptisti jälkikäsittelemän pojan kotikasvatus on kunniassa.

Päiväni alkaa viidellä tiibetiläisellä liikkeellä: lihasten venytystä, hengitysharjoitusta, kehon kohottelua. Ne päättyvät raukeaan levollisuuteen. Se on aivojen aikidoa parhaimmillaan – tapulissakin alkaa ruplattaa joutuisasti.

Vaihtoehtona kuntopyöräilyä 15-30 minuuttia, pulssin tykytysraja 160.

Soittimessa mielialasta riippuen vaikkapa Tšaikovskin Muistoja Firenzestä tai Simon & Garfunkelin Bridge over troubled water.

Usein tapailen maailman vaikeinta Olivier Messianen maailman vaikeimmaksi sanottua pianosarjaa Vingt regardas sur l’efant – Jèsus (20 katsetta Jeesus-lapseen). Oivaa sormiverryttelyä loppuiäksi.

Ukkovarpaitani piinaavat kihti ja nivelrikko estävät äkkiliikkeet.

Kihtiä hoidan yrttisellä hevoslinimentillä eli kaviorasvalla. Lääkäriystäväni käski käyttää sitä kolmen vuorokauden jaksoissa etten alkaisi laukata kaurapeltoon. Heh!

Nuorena liu’uin persukset kurassa pallon perässä. Nyt askellan olkaveljeni Ojarummun kanssa Valkeisenlammen viertä kädet selän takana taiteen ja tieteen mestarien pylvässaleissa.

Tämäkin: lapsuudessa rakensimme Erik Toivasen, sittemmin moninkertaisen Suomen tietoviisaan, kanssa oman pienoisurheilukentän.

Ikiliikkujiksi aioimme silloin. Silmälasit pelastivat.

Talvisin muistelen ex-naapuria, joka pyry-yön jälkeen teputti talonsa portilla kehaisten:

– Sainpas traktorimiehen kiinni. Ehdin kuntosalille ennen työpäivää.

Minä jatkoin konventionaalisella kuntosalillani – tempaisin kolan kuormineen penkalle.

Paljon on auttanut ikävuosien kartttuessa vaimon liikuntaopastus: 25 prosenttia reuhtomisesta pois.

Autollani Pablolla / Palomalla – siis Citroen Picassolla – rällään 3000 km vuodessa. Asuinpaikka kun on oiva, hyötykävellen ehättää hyvin kauppahalliin ja torille.

Muuan hyötyliikuntahaave on.

Yhä janoan taas Pariisiin ulkoliikunta-aikeissa eli Cafè de Floren – mm. Sartren, de Beauvoiren ja Hemingwayn lempikuppilan – ulkoterassille pelaamaan dominoa.

Tuosta haaveesta suorastaan, no, liikuttuu.

Rauhaa reuhtojillekin:

IMMU