Lukupamppu
Elämäni toiseksi paras nautinto on ollut lukeminen. Parasta en tuo julki, aivan vain kotikasvatuksen vuoksi.
Lukemista on helpottanut, että työelämän jälkeen ei ole pakkolukemista eikä tarvitse kirjoittaa kirjoista, joiden vuoksi on kaadettu metsää ihan turhaan.
Sanomalehtiä luen uuraaasti, kahta tilattua, kolmea nettilehteä, bonuksena Guardian ja New York Times.
Joutavalla jotakin siis?
Menneen viikon mieleen painuneimpia lehtijuttuja:
Matematiikasta on tullut liki pakollinen yo-kirjoitusten aine.
(Jo kouluaikanani korskeat matikanopettajat puhuivat taideaineista hömppänä. He olivat niitä, jotka opettivat ahneuden laskuoppia eivätkä oikeudenmukaisuuden matemattiikkaa.)
Helsingissä pohditaan voiko puistoihin rakentaa asuintaloja.
(Missä me näemme puiston, näkee grynderivetoinen kaupunginjohto Kuopiossakin hukattua tonttimaata. Kiilusimlin.)
Vapaus valita on tärkeä vaaliteema.
(Eniten vapaudesta vaahtoavat he, jotka tarvitsevat sitä rajoittaakseen toisten vapautta.)
Mielipiteensä on saatava ilmaista eduskunnassa vapaasti.
(Vaatii kahdeksan tauotonta tuntia osoittaa, että edustajalla on asioissa aina kaksi puolta: oma oikea ja toisten väärä.)
Totuutta minä tässä ajattelen!
(Tämä vaatii jo apuun L. Tolstoita: ”Valtaosa ihmisistä ei ajattele löytääkseen totuuden vaan vakuuttuakseen itse elävänsä totuudessa, vakuuttaakseen itselleen, että heidän viettämänsä elämä, joka on heille tuttua, on juuri se totuudenmukainen.)
Valtaosa kansasta pitää Sanna Marinin koronatoimia onnistuneina.
(Siis: Sanna, mun, kaikki kestää!)
Korona kriisiiyttää parisuhteita.
(Joka ilta kysyn itseltäni, korona tai, olinko tänään(kään) hänen arvoisensa, jolle minut on tarkoitettu olemaan hyvä.)
Lukupamppurauhaa:
IMMU
” Matematiikasta on tullut liki pakollinen yo-kirjoitusten aine.”
Tämä, kuten moni muukin keskustelunaihe ja ilmiö, näyttää noudattavan jonkinlaista aaltoliikettä. Suomalaisten oppilaiden heikkous, kaiken PISA-ylistyksen katveessa, ovat olleet juuri matemaattisten taitojen kansainvälisesti matalahko taso, sekä harrastuneisuus.
1980-90 -luvuilla puhuttiin paljon matematiikan merkityksestä tietoammateissa, ja opetuksen painopisteen muuttamisesta tähän suuntaan.
”Ahneuden laskuopista” en ole kuullutkaan, mutta termi ”hömppähumanismi” tuli kyllä tutuksi, kun yliopistossa ja HKKK:ssa harrastin tilastotieteen ja kansantaloustieteen ohella lukuisia sivuaineita, kuten filosofia, sosiologia, sosiaalipolitiikka ja viestintä. Markkinointi oli siinä rajamailla, vaikka laskentatoimen ja ekonometrian opiskelijat kaikki eivät sitä täysipainoisena oppiaineena pitäneetkään.
Ilmoita asiaton viesti