Lukuretket

Elämässäni, kuten lähipiirissäni kiusaantuneisuuteen asti tiedetään, on neljä nautintoa yli kaiken muun. Rakastettuni tuoksuva syli, kirjat, klassinen musiikki ja ruoka.

Koska ensimmäisestä jo kotikasvatus kieltää kertomasta ja musiikkia en osaa panna kuulosalle näissä laitteissa, pötsi pömpöttää jouluherkuista niin kerrotaan kirjoista.
Joulu on oivaa lukemisaikaa. Koska valtaosa nykykirjoista on lukukelvottomia, pitäydyin kertaamaan vanhaa, läksin reissuun.

Turvallisia lomakohteita on yhä vähemmän. Silti matkustan joulunakin ahkerasti.

Poikkesin taas A.P. Tšehovin kanssa Jaltalla. Tarkistimme ulkoiluttaako Anna Sergejevna yhä sylikoiraansa rantakadulla. Yhtä mieltä olimme, että Annaa kohdannut rantakaturakkaus ei ollut keneltäkään pois.

Moskovassa pysähdyin professori Nikolai Stepanovitšin luona. Arasti kyselin kuinka kasvattitytär Katja voi. Pröystäilevän vaimonsa uhalla professori tarjosi kaalikeittoa ja savulahnaa jauhokastikkeessa. Katjan tila jäi arvailuksi, suru ilmeni vanhuksen uurteista. Ikävä tarina se on, ikikiehtova.

Koska suuri aika vaatii suuria ihmisiä, käväisin J. Hašekin kera Prahassa oluella Pikarissa kello kuusi. Ahneesti kuuntelimme erään myönteisesti omituisen Švejkin päivitystä Budojevicistä ja korkeamman asteen hölmöilystä maailmansodassa.

Matka Roomaan luontui A, Moravian kanssa. Villa Balestran puistossa istui yhä Jeanne runokirja tuoksuvassa sylissään. Hän hellytti tervehdyksellään; ”Voisi hyvin kuvitella, että Apollinairen runot ovat sinun kirjoittamiasi. Silmäsi loistavat niin kummasti kun lausut niitä.”

Jatkoin Firenzeen. Joel Lehtonen oli näet kuvaillut kirjeissään yötään nuoren lesken luona. Joel oli syleillyt häntä viisi kertaa ja olisi useamminkin mutta lopulta leski käänsi selkänsä. Kuinka ollakaan niin nautimme Trippa alla Fiorentinaa, härän pötsiä.

Kuolemaan rinnastettavan syli-ikävän vallassa matkasimme Volgan mutkaan Kostroman tienoille Juhani Peltonen ja minä. Siellä odotti valkoisissaan ruhtinaan tytär Marfusa.
Hänelle lausuimme: ”Rastaan nokkima omena / putosi puutarhapolulle. / Se vieri kunnes pysähtyi / sinun juurellesi.”

Aivan! Matkat tapahtuivat sohvassa selällään kertauslukien.

Kuinka Blaise Pascal kirkastikaan:

”Kaikki ihmisten onnettomuudet johtuvat yhdestä ainoasta syystä, siitä että he eivät malta pysyä joutilaina neljän seinän sisällä.”

Muistakaa yhä, etenkin ikääntyessä, sohvareissujen edut – oma tyyny ja vessa.

IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu