Maa, ilma

Paras, liki ainoa, keino suojella elämää, sen monimuotoisuutta, koko elonkehää, on totella luontoa

Se ei anna anteksi heille, jotka ovat sitä vastaan rikkoneet. Se lyö takaisin. Lujaa.

Sain yöllä loppuun tv-meteorologi Kerttu Kotakorven (älkää puhuko minun kuulteni säätytöstä!) kirjan Suomen luonto 2100 – Tutkimusretki tulevaisuuteen (355 s.)

Kirja on vaikuttava, perusteellinen, tutkimusten ja pohdintojen kokonaisvisio nykymenolla väistämättömästä huomistilasta..

Se ei ole cityvihreiden kuplailmestyskirja, ei pelottele, ei uhkaile. Eikä sitä lue yhdellä istumalla.

Kun Kerttu kirjoittaa ilmaston lämpenemisestä mieleen palasi ruttolääkäri Nostradamuksen (1503-1566) ennustus. Otsoniaukostako tuo olisi?

”Oudon linnun ääntä kuunnellaan / katon hengitysaukon torven kautta. / Niin kalliiksi nousee mitallinen vehnää / että ihminen muuttuu ihmissyöjäksi.”

Jokseenkin rankkaa. Eikö vaikka?

Ei Kotakorpi kuitenkaan synkistele, synkistä tarkoitushakuisesti. En siteeraa häntä tässä. Kenellä on kyky ja halu osallistua maailman pelastamiseen lukee kirjan kyllä tarkkaan.

Tämäkin sanoma siinä mielestäni on: Ei epätoivo ole tarkoitettu saattamaan meitä hengiltä. Sen tarkoitus on uuden elämän herättäminen meissä.

Ei ole mahdotonta, että pienetkin teot, joita kukaan ei huomaa, tajua tuovat elämään harmonian myös luonnon ja ilmaston kanssa.

Kaikki tämä siksi, että lapsilla ja lastenlapsilla olisi mahdollisuus kuunnella tuulten, vetten ja puitten puhdassointisia sinfonioita.

Säätä ja ilmaa säätämässä, rauhaa:

IMMU