Maan alla ja jäällä

Ulla-Lena Lundbergin Jää on valittu Suomen rakkaimmaksi Finlandia- palkituksi romaaniksi.
Kuinkas Aristoteles kirkasti naisista: Heidän kanssaan on mahdotonta elää ja on mahdotonta elää ilman heitä.
Kirjallisuudessa(kin) se ollut jo vuosikymmenet minulle totta. Parhaat romaanit ovat naisten kirjoittamia.
Muistan yhä kun kanadalainen novellisti Alice Munron saatua nobelin hyppäsin ilosta ilmaan.
Ulla-Lena Lundberg tuli tutuksi 40 vuotta sitten. Hänen kirjansa Kuninkaan Anna ja Kökarin Anna lumosivat.
Lundbergin kirjoissa meri on tärkeä. Ne sijoittuvat Ahvenanmaan saaristoon ja maailman merillekin.
Kirjat eivät ole tuotteistettuja, laskelmoituja, massamarkkinoituja. Niitä voi lukea usean kerran.
Jouko Tyyri kirkasti: ”Jos kirja kestää usean lukemiskerran se on luovaa taidetta, jos vain kerran se on esittävää taidetta.”
Lundergilla naiset elävät muutos- ja murroskohdissa. Mutta he eivät luhistu vaan pitävät yllä elämää, sen jatkuvuutta epäonnen ja osumien kaksoisvalaistuksessa.
Minä luen Lundbergia ja vaikkapa Alice Munroa, Elisabeth Stroutia, Ljudmila Ulitskajaa ensin kiihtyvän ahneesti, sitten hitaasti palaillen taaksepäin ja lopulta nyansseihin pysähtyen ja alati ällistyen.
Silloin tuntuu kuin olisi mutkattomampi, rehellisempi ja jopa jotain enemmän kuin oma itsensä.
HS:n Antti Majander kertoo kolumnissaan (jättäen ehkä tarkoituksellisesti muistamatta, että Jään palkitsi ehdokkaista Finlandialla Tarja Halonen, myös settlementtiliikkeen jäsen) näin:
”Jää on matka kirjaviisaudesta luonnon luonnon ja toimeentulon peruselementteihin. Ehkä voi sanoa että alkukristillisyyteen.”
Rivilleen!
Rauhaa myös heikoilla jäillä:
IMMU
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu