Manalan orsilla

Filosofi B. Spinoza kirjoitti: ”Viisas ihminen ei ajattele mitään niin vähän kuin kuolemaa.”

Nyt vakuutusyhtiö Kaleva on ryhtynyt markkinoimaan tuotteitaan kuolemantaitovalmentajalla. Hän antaa ohjeita sinne jonnekin siirtymisen varalle.

Minä olen omat ohjeeni antanut ihan vain nykyiselle, joskin alkeperäiselle, vaimolle:

Tuhkaus – varmistaakseni etten joudu tänne takaisin – Artekin sohvassa.

Ei puheita, liekkimusiikkina Igor Stravinskin Tulilinnun Kehtolaulu, kesto lyhyt kuten kynttilät korvaavan tulitikun leimahdus.

Toive: testamenttaan aivoni Itä-Suomen yliopistolle saatesanoinaan vaimo välähdys: Onhan siellä pienikin apu tarpeen.

Tuhka viimeiseen juomaani Koskenkorvapulloon joka heitetään syväväylälle. Sieltä se ajautuus maailman kaikille seitsemälle valtamerelle. Pohjana uhkaus sanaharkan aikana: Hyvä on, lähden merille!

Pulloon A.P. Tšehovin Ikävä tarina, sopiva kuvaamaan elämääni matkalukemisena. Mukaan yksi korsi keltamataraa, jota neitsyt Marian sänkyheinäksi kutsutaan.

Muistolause: Hänestä ei juurikaan ollut harmia.

Loppusoittona John Cagen 3,44 eli kolme minuuttia, neljäkymmentäneljä sekuntia hiljaisuutta, ihan vähän tuulen hiljaista tervehdystä.

Hautarauhaa Sinullekin:

IMMU